On tunnearvoja ja TUNNEARVOJA

Mulla oli viikonloppuna äitini ja siskonpoikani täällä auttamassa mua puutarhahommissa, ja tuli mieleen kertoa teille yksi ihana tarina, joka ainakin minulla nostattaa karvat pystyyn tunnelmallisuudellaan.

Monta vuotta sitten olin kultasepänliikkeessämme Kemiössä töissä. Liikkeeseen tuli vanha rouva, sellainen ihana pieni mummeli. Hän toi vanhan camesormuksen korjattavaksi. Sormus oli aika huonossa kunnossa, runko oli ohut, camesimpukka oli joskus ollut iso ja näyttävä, mutta ilmeisesti kovasta käytöstä johtuen muuttunut nuhjuiseksi  ja haalistuneeksi. Sanoin hänelle että tästä ei kyllä helpolla saa enää hienoa sormusta, toki kyllä sitä korjatuksi saa, mutta simpukalle ei oikein pysty mitään tekemään...eli saadaan kyllä korjattua käyttökuntoon, mutta priimakuntoon sitä ei enää saa. "Eli haluaako rouva että sitä silti korjataan?" Annoin hinta-arvion, ja kerroin että tämä suht kallis korjaus ei silti nostata sen myyntiarvoa samassa suhteessa, mutta toki, jos sormuksella on kova tunnearvo niin silloinhan kannattaa tietenkin korjata.
Rouva kertoi että sormuksella on kova tunnearvo, ja kysyi että haluanko kuulla miksi. Ajattelin että saan taas kuulla näitä tarinoita miten hän on saanut sen 60 vuotta sitten rippilahjaksi...mutta ei...tämä tarina oli erilainen:
Sormus oli kylläkin joku rakas, vanha sormus. Mutta hän oli hukannut sen kauan aikaa sitten, arviolta kymmenisen vuotta sitten. Ei muistanut tarkalleen missä ja milloin. No, asia oli jo unohtunut, kun yhtenä kevätpäivänä rouva oli kotipihallaan naapurin kanssa juttelemassa. Siinä rupatellessa katselivat samalla vähän kukkapenkkejä, josta pikkuhiljaa narsissit ja tulppaanit nousivat. Rouva huomasi miten yksi tulppaaninuppu kimalteli oudosti. Tarkemmin katsottuaan hän näki sormuksensa! Sormus oli siis pudonnut kukkapenkkiin kymmeniä vuosia sitten, ja nyt sattumalta yksi tulppaani oli kasvanut suoraan sormuksen läpi ja nostatti sen ihmisten ilmoille. Tämän takia sormuksella oli kova tunnearvo!
Eikö sellainen sanonta ole että kulta löytää aina tiensä omistajan luo?