keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Oppia ikä kaikki



Tällä hetkellä olemme mieheni kanssa Dubaissa lomalla lataamassa akkuja auringossa. Korutehtaamme ja tukumme työntekijät ovat ansaitulla joululomalla ja myös myyntiedustajamme vetävät muutaman päivän happea. Ainoastaan äitini ja anoppini ovat ahkeria ja pitävät tehtaanmyymälämme auki, ja samalla hoitavat kissojamme.

Mutta vaikka me lepäämme laakereilla niin silti koruliikkeet tekevät kauppoja, ja tarvitsevat hyllyilleen täydennystä. Joten tilauksia tippuu sisään ja paketteja pitää saada lähtemään.

Mutta miten se homma hoituu? Juu, facetime-puhelulla Dubaista Kasnäsiin ja mummot duuniin! Siellä pakkaushuoneessa äiti ja anoppi hääräsivät tänään mun ohjeitten mukaan luuri kourassa. Mahtoi kuulostaa hullulta kun minä ohjeistan: vasemmalla hyllyllä, vähän alas, siinä, mee lähemmäs, toi laatikko, ota kansi pois, ne vaaleanpunaiset siinä oikealla, just ne! Ja sitten vielä se ketju, se on siinä nurkkahyllyllä, eikun oikealle, vielä oikealle, siinä, se kenkälaatikko...näytä mitä siinä on, siinä pitäisi olla pussi missä on ankkuriketjuja, joku AN-koodi...just se, eiku väärä pituus, löytyykö 42cm...jess, siinä!

Mutta hyvin meni, näillä näkymin asiakas saa pakettinsa ajoissa, ja arvatkaa onko äidillä ja anopilla hyvä mieli kun ihan itse onnistuivat keräämään ja lähettämään tilauksen! Mahtavaa! Oppia ikä kaikki!

Joten taidan kääntää kylkeä kaikessa rauhassa, mummot hoitaa hommat kotikulmilla!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Äkkipysähdys



Joulusta on nautittu; ruoasta, rauhasta ja levosta. Joulu tulee monelle korualan ihmiselle äkkipysähdyksenä. Pikkujoulukauppa lähtee käyntiin marraskuun lopulla, ja veronpalautuspäivänä kaupantekoon tulee toinen piristysruiske. Sitten vauhti vilkastuu sitä mukaan kun joulu lähestyy. Rautaa pitää takoa silloin kun se on kuuma, joten vapaapäiville ei ole tilaa.

Sitten tulee jouluaatto, jolloin kiireet loppuvat viimeistään puoleltapäivin. Vihdoin saa nukkua pitkään, syödä ja nauttia rauhallisesta yhdessäolosta.

Itseäni tämä äkkipysähdys vähän pelottaa. Jouduin kymmenisen vuotta sitten kokemaan loppuunpalamisen, burnoutin. Olin koko syksyn kauhistellut työkiireitä, ja koko ajan tiesin että kiire senkun pahenee mitä lähemmäksi joulua tullaan. Samana syksynä toki tapahtui muitakin juttuja, joilla oli osuutta loppuunpalamiseen, mutta suurin syy oli kyllä työstressissä, ja siinä jatkuvassa tunteessa että "en ehdi, miten minä jaksan, millä mä muistan, mistä mä otan voimia?...". Jatkuva riittämätön tunne sekä sellainen olo että koskaan ei saa mitään tehtyä kunnolla tai loppuun asti. Koskaan ei voi sulkea työpaikan ovea takanaan ja miettiä että nyt on minun oma vapaa-aikani. Sitten, jouluaattona, noin kymmenen vuotta sitten, en enää vaan jaksanut nousta sängystä. Yht'äkkiä keho oli niin väsynyt ja painava, että pelkästään vessaan meno vaati suurta ponnistusta.

Ensin tuli tietenkin pelko että olen ihan "oikeasti" sairas, mutta kun kaikki sairaudet oli poissuljettu, ja jutustelu psykiatrin kanssa käyty, niin diagnoosi oli työuupumus. Siinä vaiheessa uupumus oli jo niin pitkällä että enää ei auttanut lähteä suunnitellulle loma-matkalle New Yorkiin, kun minä tuskin jaksoin kävellä olohuoneen sohvalta keittiöön. Joten muut lähtivät lomalle, ja minä jäin yksin kotiin äitini hoidettavaksi. Pienin askelin pääsin takaisin normaalielämään kiinni, mutta tie oli pitkä ja kivinen, ja monesti tuli takapakkia.

Nyt olen oppinut tunnistamaan oireita jotka viestittävät minulle hölläämisen tarpeesta ja loppuunpalamisen vaanimisesta. Aina ei kuitenkaan voi vaan höllätä vaikka kroppa sanoo että pitäisi. Esimerkiksi juuri tämä aika ennen joulua, jolloin vaan on PAKKO jaksaa... ja silloin pelottaa, että mitä sitten kun se jouluaatto tulee, ja kiire loppuu kun seinään...

Toivottavasti teillä on sujunut joulukiireet sekä joulunvietto mukavasti. Itse olen tuntenut pieniä oireita uupumuksesta, mutta koska itse tiedostan niitä, niin uskon että saan ne kuriin omin keinoin. Välipäivät ovat menneet levossa ja uudeksi vuodeksi lähdetään etelään lataamaan akkuja.

Oliko teillä kuusen alla paljon pieniä paketteja? 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lemmenlukot



Mieheni kosi minua aikanaan Tukholmassa Djurgårdenin sillalla. Siitä saakka silloilla on ollut erityinen paikka sydämissämme. Kyseisellä sillalla oli kaiteisiin kiinnitettynä kymmeniä lukkoja, niin sanottuja rakkauslukkoja, jotka rakastavaiset olivat kiinnittäneet symbolisoimaan ikuista rakkautta. Itsekin kävimme myöhemmin kiinnittämässä oman lukkomme kyseiseen siltaan. Samalla heräsi ajatus siitä, että kunnon lukkoja tähän tarkoitukseen ei ole olemassa. Useimmiten lemmenlukot ovat vanhoja ruosteisia käytettyjä riippulukkoja, johon on ruuvimeisselillä raapustettu kyyhkyläisten nimet. Tai sitten vielä kauheampi versio on ne muoviset lukot mihin on tussilla kirjoitettu nimet…
Siitä sitten syntyi liikeidea, joka toteutettiin suomalaisen lukkotukkurin kanssa, LoveLocks. Lukko on ruostumatonta terästä ja suunniteltu juuri tähän käyttöön, joten suoraa kaiverruspintaa löytyy reilusti ja lukot löytyy ihanissa väreissä. Lukko kiinnitetään johonkin tärkeään tai romanttiseen paikkaan, yleensä sillan kaiteeseen, ja sitten heitetään yhdessä avaimet mereen.

Tämä on tietenkin hieno lahja esimerkiksi hääparille, tai hääpäivälahjaksi, mutta olen kuullut myös kertomuksen miehestä joka antoi joululahjaksi punaisen lukon, sekä kortti missä luki että lahjaan kuuluu lukonripustus-matka Pariisiin.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kivat yhteistyökumppanit



Tähän aikaan vuodesta meille tulee pakettilähetyksiä melkein päivittäin. Osa tulee postilla, mutta etenkin ulkomailta tulevat paketit tulevat yleensä FedExillä. Joskus tuntuu tosi tyhmältä, että rekka tai iso pakettiauto joutuu ajamaan kaupungista tänne kauas saaristoon jonkun minimaalisen pienen paketin takia. Mutta yleensä kyseessä on kyllä isoja paketteja, mitkä en todellakaan haluaisi kuskata itse postista...

Ja onhan se päivän piristys kun FedExin iloinen poika poksahtaa taloon, ja paketteja tulee yhtä paljon kun jouluaattona!

Katsokaa muuten, miltä FedExin logo näyttää arabiaksi! Tunnistettava, eikö vain?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukuusi



Onko teillä kaikilla joulukuusi kotona?

Meillä on aina ollut, ja kai meille tänä vuonnakin tulee, vaikka lähdetäänkin ulkomaille heti tapaninpäivän jälkeen. Meidän perheessä kuusen hakeminen on miehen homma, ja sen koristelu naisten homma. Petrillä on siinä kuusen etsimisessä ja valitsemisessa vähän outo periaate: hän ottaa rumimman mitä löytää! Sillä perustelulla että hän haluaa antaa hienojen puitten jäädä metsään kasvamaan vieläkin isommiksi....

No, aika hyvin me naisväki ollaan onnistuttu upottamaan kaikki rumilukset joulukuusenkoristeisiin...

maanantai 8. joulukuuta 2014

Suurlähettilään juhlat



Vihdoin raivasin itselleni aikaa kirjoittaa teille vähän meidän viime perjantain juhlista. Kyseessä oli Thaimaan suurlähettilään järjestämät juhlat Thaimaan kuninkaan 87-vuotispäivän kunniaksi, päivä joka on myös Thaimaan itsenäisyyspäivä.

Kutsu oli hyvin juhlallinen ja arvokkaan oloinen, joten emme oikein tienneet mitä odottaa. Kutsussa ei mainittu mitään dresscodea, mutta oli itsestään selvää että sinne ei mennä farkuissa... Tultiin myös siihen tulokseen että ilmeisesti sinne ei viedä lahjaa, koska itse juhlakalu eli kuningas ei ollut paikalla, vaan juhlat olivat vain hänen kunniaksi.

Kerrankin Järviset olivat ajoissa, eli saavuimme oikeaan osoitteeseen melkein prikulleen oikeaan aikaan. Kovasti ei tarvinnut sisäänkäyntiä etsiä, koska ulko-ovella oli mustien diplomaattiautojen ruuhka, sekä poliisi ja vartijat ohjaamassa arvovieraita rappusia ylös Kulturhusetiin.

Sinne diplomattien joukkuun sitten lyöttäydyttiin. Herra suurlähettiläs (His Excellency Mr Rachanant Thananant) ja hänen kaksi avustajansa kättelivät ja toivottivat tervetulleeksi kaikkia vieraita. Meitä oli siellä muutamia kymmeniä vieraita, veikkaan että 70-80 henkilöä. Suurin osa vieraista olivat muita suurlähettiläitä puolisoineen. Näkyi aasialaisia, afrikkalaisia ja kuulin englannin lisäksi puhuttavan saksaa ja ranskaa. Suomalaisia oli meidän lisäksi arvioltani kourallinen.

Siellä sitten seistiin ja nautittiin juomista ja syömingeistä. Syötävät olivat pieniä annospaloja, thaimaalaisia herkkuja. Kokit tekivät lisää sitä mukaan kun vieraat söivät. Jälkiruokavalikoima oli värikäs ja näyttävä, ja hedelmäveistoksilla koristetun pöydän äärellä istui kuvankaunis thaimaalainen tyttö paistamassa herkullisia kookosleivoksia.

Suurlähettiläs piti puheen, missä kunnioitti kuningasta ja hänen elämäntyönsä. Kuningas Bhumibol Adulyadej on muuten maailman nykyisistä monarkeista ollut pisimpään virassa, hän nousi valtaistuimelle jo vuonna 1946. Puheen jälkeen nostettiin maljaa Thaimaan kuninkaalle, jonka jälkeen thaimaalainen artisti lauloi kansallislaulun. Sen jälkeen nostettiin toinen malja, Suomelle ja itsenäisyydelle, ja laulettiin Suomen kansallislaulu.

Tämän jälkeen illanvietto jatkui vielä hetken syöden ja juoden herkkuja. Bongattiin pari suomalaista, toinen sisäministeriöstä ja toinen ulkoasiainministeriöstä ja vielä kolmas joka oli virkamies presidentin kansliasta. Juteltiin niitä näitä, eniten meidän kotikulmista, koska yhdelle heistä Kasnäs olikin tuttu paikka. Hän oli viettänyt monta kesää Kasnäsin lähellä olevalla saarella joskus 60-luvulla.

Jollain tavalla tuntui että siinä porukassa me olimme vähän kun toiselta planeetalta, mutta silti kun pääsimme vähän juttusille niin kaikkihan me ollaan kovin samanlaisia. Hyvin löytyi puheenaiheita, ja tuntui että kravattiväki oli ihan oikeasti kiinnostunut yrittäjän elämästä ja meidän monipuolisista työprojekteista.

Ilta meni nopeasti ja loppuillaksi menimme sitten täysin erilaisiin kekkereihin.

Kun seuraavana iltana seurattiin telkkarista itsenäisyypäivän juhlavastaanottoa presidentinlinnasta, niin siinä vaiheessa kun diplomaatit kättelivät presidenttiparia, niin siellähän näkyi kymmeniä tuttuja naamoja...

maanantai 1. joulukuuta 2014

Hänen nimensä on SILVIA!

Uusi sarjakuvahahmomme nimiehdotuksia tuli lähes 100 kappaletta!! Ja hurjasti hyviä nimiä, tässä muutamia: Leah, Stella, Marilyn, Blinga, Peggy, Hope, Kutri Korunen, Lupe, Ilona, Jewel, Martta, Irmeli, Tuikkutar.
Kaksipäisen jurymme kärkikaksikko oli Sirba ja Silvia. SIRBA on jännästi muodostettu Silver Bar-nimestä, täysin uusi nimi, joka tietääkseni on käytetty ainoastaan yhden fontin nimenä.
SILVIA muotoutuu Silver-sanasta, se on kaunis naisen nimi, josta monelle tulee tietenkin mieleen Ruotsin kuningatar, mutta latinaksi se tarkoittaa metsää.

Molemmat ehdotukset oli molempien mieleen, mutta koska MINÄ keksin koko idean minä saan myös päättää nimen, ja mielestäni kauniille naiselle SILVIA on sopivampi nimi.

Silvia it is!!