Vihdoin raivasin itselleni aikaa kirjoittaa teille vähän meidän viime perjantain juhlista. Kyseessä oli Thaimaan suurlähettilään järjestämät juhlat Thaimaan kuninkaan 87-vuotispäivän kunniaksi, päivä joka on myös Thaimaan itsenäisyyspäivä.
Kutsu oli hyvin juhlallinen ja arvokkaan oloinen, joten emme oikein tienneet mitä odottaa. Kutsussa ei mainittu mitään dresscodea, mutta oli itsestään selvää että sinne ei mennä farkuissa... Tultiin myös siihen tulokseen että ilmeisesti sinne ei viedä lahjaa, koska itse juhlakalu eli kuningas ei ollut paikalla, vaan juhlat olivat vain hänen kunniaksi.
Kerrankin Järviset olivat ajoissa, eli saavuimme oikeaan osoitteeseen melkein prikulleen oikeaan aikaan. Kovasti ei tarvinnut sisäänkäyntiä etsiä, koska ulko-ovella oli mustien diplomaattiautojen ruuhka, sekä poliisi ja vartijat ohjaamassa arvovieraita rappusia ylös Kulturhusetiin.
Sinne diplomattien joukkuun sitten lyöttäydyttiin. Herra suurlähettiläs (His Excellency Mr Rachanant Thananant) ja hänen kaksi avustajansa kättelivät ja toivottivat tervetulleeksi kaikkia vieraita. Meitä oli siellä muutamia kymmeniä vieraita, veikkaan että 70-80 henkilöä. Suurin osa vieraista olivat muita suurlähettiläitä puolisoineen. Näkyi aasialaisia, afrikkalaisia ja kuulin englannin lisäksi puhuttavan saksaa ja ranskaa. Suomalaisia oli meidän lisäksi arvioltani kourallinen.
Siellä sitten seistiin ja nautittiin juomista ja syömingeistä. Syötävät olivat pieniä annospaloja, thaimaalaisia herkkuja. Kokit tekivät lisää sitä mukaan kun vieraat söivät. Jälkiruokavalikoima oli värikäs ja näyttävä, ja hedelmäveistoksilla koristetun pöydän äärellä istui kuvankaunis thaimaalainen tyttö paistamassa herkullisia kookosleivoksia.
Suurlähettiläs piti puheen, missä kunnioitti kuningasta ja hänen elämäntyönsä. Kuningas Bhumibol Adulyadej on muuten maailman nykyisistä monarkeista ollut pisimpään virassa, hän nousi valtaistuimelle jo vuonna 1946. Puheen jälkeen nostettiin maljaa Thaimaan kuninkaalle, jonka jälkeen thaimaalainen artisti lauloi kansallislaulun. Sen jälkeen nostettiin toinen malja, Suomelle ja itsenäisyydelle, ja laulettiin Suomen kansallislaulu.
Tämän jälkeen illanvietto jatkui vielä hetken syöden ja juoden herkkuja. Bongattiin pari suomalaista, toinen sisäministeriöstä ja toinen ulkoasiainministeriöstä ja vielä kolmas joka oli virkamies presidentin kansliasta. Juteltiin niitä näitä, eniten meidän kotikulmista, koska yhdelle heistä Kasnäs olikin tuttu paikka. Hän oli viettänyt monta kesää Kasnäsin lähellä olevalla saarella joskus 60-luvulla.
Jollain tavalla tuntui että siinä porukassa me olimme vähän kun toiselta planeetalta, mutta silti kun pääsimme vähän juttusille niin kaikkihan me ollaan kovin samanlaisia. Hyvin löytyi puheenaiheita, ja tuntui että kravattiväki oli ihan oikeasti kiinnostunut yrittäjän elämästä ja meidän monipuolisista työprojekteista.
Ilta meni nopeasti ja loppuillaksi menimme sitten täysin erilaisiin kekkereihin.
Kun seuraavana iltana seurattiin telkkarista itsenäisyypäivän juhlavastaanottoa presidentinlinnasta, niin siinä vaiheessa kun diplomaatit kättelivät presidenttiparia, niin siellähän näkyi kymmeniä tuttuja naamoja...
Kutsu oli hyvin juhlallinen ja arvokkaan oloinen, joten emme oikein tienneet mitä odottaa. Kutsussa ei mainittu mitään dresscodea, mutta oli itsestään selvää että sinne ei mennä farkuissa... Tultiin myös siihen tulokseen että ilmeisesti sinne ei viedä lahjaa, koska itse juhlakalu eli kuningas ei ollut paikalla, vaan juhlat olivat vain hänen kunniaksi.
Kerrankin Järviset olivat ajoissa, eli saavuimme oikeaan osoitteeseen melkein prikulleen oikeaan aikaan. Kovasti ei tarvinnut sisäänkäyntiä etsiä, koska ulko-ovella oli mustien diplomaattiautojen ruuhka, sekä poliisi ja vartijat ohjaamassa arvovieraita rappusia ylös Kulturhusetiin.
Sinne diplomattien joukkuun sitten lyöttäydyttiin. Herra suurlähettiläs (His Excellency Mr Rachanant Thananant) ja hänen kaksi avustajansa kättelivät ja toivottivat tervetulleeksi kaikkia vieraita. Meitä oli siellä muutamia kymmeniä vieraita, veikkaan että 70-80 henkilöä. Suurin osa vieraista olivat muita suurlähettiläitä puolisoineen. Näkyi aasialaisia, afrikkalaisia ja kuulin englannin lisäksi puhuttavan saksaa ja ranskaa. Suomalaisia oli meidän lisäksi arvioltani kourallinen.
Siellä sitten seistiin ja nautittiin juomista ja syömingeistä. Syötävät olivat pieniä annospaloja, thaimaalaisia herkkuja. Kokit tekivät lisää sitä mukaan kun vieraat söivät. Jälkiruokavalikoima oli värikäs ja näyttävä, ja hedelmäveistoksilla koristetun pöydän äärellä istui kuvankaunis thaimaalainen tyttö paistamassa herkullisia kookosleivoksia.
Suurlähettiläs piti puheen, missä kunnioitti kuningasta ja hänen elämäntyönsä. Kuningas Bhumibol Adulyadej on muuten maailman nykyisistä monarkeista ollut pisimpään virassa, hän nousi valtaistuimelle jo vuonna 1946. Puheen jälkeen nostettiin maljaa Thaimaan kuninkaalle, jonka jälkeen thaimaalainen artisti lauloi kansallislaulun. Sen jälkeen nostettiin toinen malja, Suomelle ja itsenäisyydelle, ja laulettiin Suomen kansallislaulu.
Tämän jälkeen illanvietto jatkui vielä hetken syöden ja juoden herkkuja. Bongattiin pari suomalaista, toinen sisäministeriöstä ja toinen ulkoasiainministeriöstä ja vielä kolmas joka oli virkamies presidentin kansliasta. Juteltiin niitä näitä, eniten meidän kotikulmista, koska yhdelle heistä Kasnäs olikin tuttu paikka. Hän oli viettänyt monta kesää Kasnäsin lähellä olevalla saarella joskus 60-luvulla.
Jollain tavalla tuntui että siinä porukassa me olimme vähän kun toiselta planeetalta, mutta silti kun pääsimme vähän juttusille niin kaikkihan me ollaan kovin samanlaisia. Hyvin löytyi puheenaiheita, ja tuntui että kravattiväki oli ihan oikeasti kiinnostunut yrittäjän elämästä ja meidän monipuolisista työprojekteista.
Ilta meni nopeasti ja loppuillaksi menimme sitten täysin erilaisiin kekkereihin.
Kun seuraavana iltana seurattiin telkkarista itsenäisyypäivän juhlavastaanottoa presidentinlinnasta, niin siinä vaiheessa kun diplomaatit kättelivät presidenttiparia, niin siellähän näkyi kymmeniä tuttuja naamoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti