Kurkistus koruammattilaisen arkeen ja juhlaan. Korublogi, missä pääsee korumuodin ja -maailman takahuoneeseen.
lauantai 29. huhtikuuta 2017
Vappupalloja
Kukkuluuruu, nauttikaa vapusta, puhaltakaa vappupalloja ja purkkaa!
Me ollaan töissä, Kasnäs Kompass-lehteä tehdään kovaa tahtia, joten työn juhla menee työn merkeissä.
Puss puss!
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Rautalangastako pitää vääntää?
Taas oli sellainen tapaus että ei tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä?
Tapaus numero yksi:
Olin tilannut korvakorua malli XX. Kiinalainen toimittaja vastasi että hän ei tiedä mikä on malli XX, voinko lähettää kuvan. Vastasin että en voi lähettää kuvaa kun se on myyty aivan loppuun eikä sitä ehditty koskaan kuvata, mutta mulla on sama malli valkoisilla kivilla, ja siitä lähetin kuvan:
Selvä, eli haluat saman mallin mutta mustana, kysyy toimittaja?
Kyllä, vastaan minä.
Ja odotin tällaista tuotetta (juu, löysin yhden parin vanhasta mallilaukusta):
MUTTA, mitä minä sain?
Juu, tällaisia:
Siis VALKOISILLA kivillä, ja mustaan hopeaan istutettu...
Toinen tapaus tänään:
Laitoin thaimaalaiselle toimittajalle viestiä kun paketti olisi pitänyt lähteä jo viime viikolla, että onko sulla lähettää FedExin seurantanumeroa että voin katsoa missä paketti luuraa... Kysyin siis englanniksi että Onko sinulla FedEx-numeroa?
Vastaus tuli hetken päästä: Joo, kyllä on!!!
Siis MITÄ??
Anna mun kaiken kestää!!!!
keskiviikko 19. huhtikuuta 2017
Saisko vähän kehuja? ;-)
Joko olette nähneet lehden?
Meille se tuli eilen suoraan painosta rekalla. Aina yhtä jännää. Puhutaan oluen ensipuraisusta, mikähän olisi vastaava sana siihen kun pleraa lehteä ekaa kertaa...?
Hämmästelen edelleen meidän kuvamateriaalia, me saatiin kyllä sairaan hienoja kuvia aikaiseksi, ja kaikkia ei olla vielä edes laitettu tulille (säästetään vähän uutta syksyllekin ;-) ). Ja tarkoitan nyt siis meidän mallikuvausta Lisan kanssa. Ajatelkaa että me kolme (minä, Lisa ja kuvaaja-Pasi) ollaan kaikki ihan amatöörejä: minä olen kirjanpitäjä, ei minkäänlaista tietotaitoa kuvaamisesta, stailaamisesta, muodista jne. Lisa on opiskelija, aivan liian lyhyt malliksi, ei oikein innostunut koruista. Ja Pasi, kirjapaino-ammattilainen joka harrastaa valokuvaamista. Ja SILTI, meillä on aivan mielettömän hienot korukuvat lehdessä. Ja mikä minua eniten hämmästyttää, miten hyvin me pystyttiin luomaan erilaiset fiilikset eri kuviin. Katsokaa nyt näitä, kaikki kuvat otettu samana päivänä:
Hei kehukaa nyt vähäsen!!!
Meille se tuli eilen suoraan painosta rekalla. Aina yhtä jännää. Puhutaan oluen ensipuraisusta, mikähän olisi vastaava sana siihen kun pleraa lehteä ekaa kertaa...?
Hämmästelen edelleen meidän kuvamateriaalia, me saatiin kyllä sairaan hienoja kuvia aikaiseksi, ja kaikkia ei olla vielä edes laitettu tulille (säästetään vähän uutta syksyllekin ;-) ). Ja tarkoitan nyt siis meidän mallikuvausta Lisan kanssa. Ajatelkaa että me kolme (minä, Lisa ja kuvaaja-Pasi) ollaan kaikki ihan amatöörejä: minä olen kirjanpitäjä, ei minkäänlaista tietotaitoa kuvaamisesta, stailaamisesta, muodista jne. Lisa on opiskelija, aivan liian lyhyt malliksi, ei oikein innostunut koruista. Ja Pasi, kirjapaino-ammattilainen joka harrastaa valokuvaamista. Ja SILTI, meillä on aivan mielettömän hienot korukuvat lehdessä. Ja mikä minua eniten hämmästyttää, miten hyvin me pystyttiin luomaan erilaiset fiilikset eri kuviin. Katsokaa nyt näitä, kaikki kuvat otettu samana päivänä:
Hei kehukaa nyt vähäsen!!!
keskiviikko 5. huhtikuuta 2017
Lehti painoon, en muista monesko...
Huh huh, taas oli se suuri hetki jolloin annan taittajalle luvan painaa sitä ohjainpöydän suurta punaista nappia, ja KABUUM! - lehti lähtee painoon!
Eihän se noin dramaattista ole, mutta joka kerta se on yhtä helpottava voittajafiilis kun lehti on valmis. Ja sitten jäädään odottelemaan että se fyysinen lehti tulee postissa...
Olen jo aikaisemmin kertonut lehden teon prosessista, mutta laitan tähän yhden kuvituksen joka näyttää miltä mun ja taittajan välinen kommunikointi joskus näyttää:
Taittajalle lähtee tällainen mun piirtämä hahmotelma:
Ja hän sitten loihtii siitä tällaisen sivun:
Ai että mä oon niin onnellinen että olen löytänyt yhteistyökumppanin joka tietää mitä mun päässä liikkuu!!
Eihän se noin dramaattista ole, mutta joka kerta se on yhtä helpottava voittajafiilis kun lehti on valmis. Ja sitten jäädään odottelemaan että se fyysinen lehti tulee postissa...
Olen jo aikaisemmin kertonut lehden teon prosessista, mutta laitan tähän yhden kuvituksen joka näyttää miltä mun ja taittajan välinen kommunikointi joskus näyttää:
Taittajalle lähtee tällainen mun piirtämä hahmotelma:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)