Tullin valvonta

Tuotteet mitkä tuomme maahan tulevat kaikki Suomen Tullin kautta. Tullin tuoteturvallisuusyksikön tehtävä on pitää huolta ettei Suomeen pääsee tuotteita jotka ovat haitaillisia terveydelle. Koru-eristä haetaan siis lähinnä nikkeliä sisältäviä koruja, mutta myös esimerkiksi kadmiumia. Tullin valvontaosasto tekee silloin  tällöin pistokokeita niin meidän kun muitten maahantuojien korueristä.

Kun tullin valvontaosasto on päättänyt tehdä pistokokeen, FedExiltä tulee meille ilmoitus siitä että paketista otetaan näytteitä, ja samalla kysyvät mitä haluan että loppupaketilla tehdään. Olen aina antanut koko paketin jäädä odottamaan lopputulosta, eli saan tuotteet itselleni vasta kun niillä on puhtaat paperit.

Vielä ei ole koskaan ollut tuotteissa mitään moitittavaa, joten en ole ihan varma mitä tapahtuu jos koruissa olisi jotain kiellettyä ainesta... kai ne pitää hävittää? Mutta tähän asti kaikki tuotteet ovat olleet täysin puhtaat, joten peukut ylös meidän toimittajille siitä. Ilmoitan mahdollisista pistokokeista aina meidän ulkomaalaisille tavarantoimittajille, jotta ovat tietoisia siitä että tässäpäin maailmaa on erittäin tärkeää että tuotteet ovat sitä materiaalia mitä sovitaan.

Noin kuukausi sitten meille sattui taas kaksi koruerää jäämään valvontaan, mutta kaikki oli hyvin, ja parhaillaan niitä hinnoitellaan ja laitetaan myyntiin. Ainoa mikä minua valvontajärjestelmässä häiritsee on se, että jokainen kontrolli on maksullinen. Näistä viime eristä toinen pistokoe maksoi 200 euroa ja toinen 400 euroa. Ja molemmat on tietenkin maksettava riippumatta siitä onko lopputulos hyväksytty tai hylätty. Joten kalliiksi tulee nekin korut...

No, ainakin voi hyvillä mielin myydä, kun tietää että on puhtaita hyväksyttyjä koruja!

Kuntoilua

Yrittäjänä on useimmiten loppumaton kiire. Kiireessä usein unohtuu omasta kunnosta huolehtiminen. Usein tulee touhuttua paperihommia yömyöhään, viikonloputkin menee usein messuilla ja tapahtumissa... ja kun joku vapaapäivä osuu kohdalle niin haluaa mieluummin viettää sen leväten tai ystävien seurassa kun punttisalilla tai pururadalla.

Olen kuitenkin oivaltanut sen että kun kunto on hyvä, jaksaa paremmin ja työnteko on tehokkaampaa kun välillä saa hikoilla oikein kunnolla. Paperiduunitkin helpottuu ja aivot ajattelevat selkeämmin kun välillä pääsee ulkoilmaan juoksemaan. Joten usein "uhraan" kallista vapaa-aikaa urheilemiseen.

Lauantaina oli taas pieni koitos. Jalassani on koko vuoden muhinut pieni rasitusvamma, joka ei vaan ole halunnut jättää mut rauhaan. Vamma on pahentunut aina juostessa, joten jätin juoksun kokonaan maaliskuusta lähtien. Olen harrastanut muuta liikuntaa, joten kunto on ihan ok kunnossa, mutta se juoksukunto on aika heikko....Lähdin sitten kuitenkin perinteiseen Siltajuoksuun, puolimaratoniin Taalintehtaalta Kasnäsiin.

Kuva: Cami Moberg

Ekat 10 kilsaa meni oikein mainiosti, mutta sitten rupesi jalka muistuttamaan vammastaan, ja viidentoista kilsan kohdalla rupesi jo tuntumaan siltä ettei juokseminen tällä jalalla ole ihan terveellistä... Loput viisitoista kilsaa meni siis vuorotellen kävellen ja hölkäten...ja pääsin maaliin hymy huulilla aikaan 2,22.

Herra ja Rouva Silver Bar
Kuva: Tanja Liljeqvist

Kuten kuvista näkyy, juoksuni teemana oli Suomi100-vuotta. Olen joka vuosi ollut pukeutuneena johonkin hassuun pukuun, ja voin jo ylpeillä pienellä faniklubilla tapahtumassa ;-)
Korvissa heilui Silver Barin suomilippu-korvikset, jotka todistettavasti kestävät niin hikikylvyn kun äärettömän heilumisen.

Korvissa aiheesen sopivat korvikset.
Kuva: Petri Järvinen

Ja vaikka sunnuntaina en pystynyt astumaan kantapäälle, niin uskon silti että urheilusuoritukseni edesauttaa jaksamistani, ja pitkällä tähtäimellä se parantaa vointiani ja terveyttäni. Ja hei tänään mä kävelen jo ihan normaalisti, en edes onnu!

Joten ei mitään tekosyitä: aina kannattaa harrastaa urheilua!

Odotettu paketti

Vihdoin saapui kauan odotettu paketti!
Hong Kongin messuilla tehty tilaus oli vihdoin valmistunut, ja ensi viikolla meille tulee myyntiin kymmeniä ihania uutuuksia.

                           

Lähtiessäni messuille helmikuussa kyselin työntekijöiltä minkätyyppisiä koruja mallistomme kaipaa, onko jotain mitä meiltä puuttuu? Muutama ihan selvä pyyntö tuli, esimerkiksi rauhanmerkki-korvis, merenneito-korvis. Mutta sitten ne sanoi sen maagisen sanan: kissakorviksia!!
Joten minähän olen tilannut kissakorviksia!! Sillei 10-15 eri mallia!
Aaaah, mä oon ihan täpinöissäni kaikista ihanista kissakoruista, kissakuumehan niistä nousee...