Toinen puoliskoni on pitkään kärsinyt sydämen rytmihäiriöistä. Kesän aikana ne pahenivat niin että mitään muuta ei meinannut mahtua elämään. Joka päivä oli taistelua niin fyysisesti kun psyykkisesti. Syyskuun alussa hän kävi läpi sydämen ablaatio-leikkauksen (googlaa jos haluat tietää enemmän) ja nyt näyttää siltä että sydänvaivat olisivat melkein kokonaan poissa ja normaali elämä voi jatkua. Löytyy voimia ja energiaa miettiä muutakin kun juuri ne akuutimmat rutiinityöt.
Näin ollen tuntuu että myös työpuolella jaksaa keksiä jotain uutta. Uusia korumalleja on tullut ja tulee edelleen joulumyyntiin, ja ollaan siivottu vanhoja nurkkia, järjestelty tavaraa ja vähän inventaariotakin suoritettu. Lähtisköhän elämä rullaamaan taas paremmin ja tasaisemmin? Kun vaan muistaisi olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä...