Toinen puoliskoni on pitkään kärsinyt sydämen rytmihäiriöistä. Kesän aikana ne pahenivat niin että mitään muuta ei meinannut mahtua elämään. Joka päivä oli taistelua niin fyysisesti kun psyykkisesti. Syyskuun alussa hän kävi läpi sydämen ablaatio-leikkauksen (googlaa jos haluat tietää enemmän) ja nyt näyttää siltä että sydänvaivat olisivat melkein kokonaan poissa ja normaali elämä voi jatkua. Löytyy voimia ja energiaa miettiä muutakin kun juuri ne akuutimmat rutiinityöt.
Näin ollen tuntuu että myös työpuolella jaksaa keksiä jotain uutta. Uusia korumalleja on tullut ja tulee edelleen joulumyyntiin, ja ollaan siivottu vanhoja nurkkia, järjestelty tavaraa ja vähän inventaariotakin suoritettu. Lähtisköhän elämä rullaamaan taas paremmin ja tasaisemmin? Kun vaan muistaisi olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä...
<3
VastaaPoista”Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkailuni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet
pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.
Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.”
— Eskimoruno
Kiitos Anniina, kaunis runo. Vähän samaa sisältöä kun Jaska Jokusen mietteessä:
VastaaPoista- "Yhtenä päivänä meidän kaikkien pitää kuolla, Ressu"...
- "Kyllä Jaska, mutta kaikkina muina päivinä ei pidä".