tiistai 27. joulukuuta 2016

Pieniä paketteja

Joulukiireet ja joulunvietto on takanapäin. Toivottavasti teidänkin kuusen alta löytyi pieniä paketteja. Joululahjoiksi annetaan paljon turhuuksia, ja onhan korutkin pääasiassa turhia. Kuitenkin koruissa asuu tarinoita, ja ne jää muistoihin,  ja usein korut muistuttavat meitä jostain. Koru voi olla poikaystävältä saatu lahja, mummolta saatu perintö tai kaverin kanssa jaettu kaverikoru.


Löytyikö teidän kuusen alta korupaketteja? Kertokaa, oliko millaisia koruja ja keneltä?

maanantai 12. joulukuuta 2016

Ensi vuoden muotiväri - iiiiiiiiik!!!

Nyt tuli vähän tänkkapåå!
Maailman tunnetuimman väri-asiantuntijan Pantone Color Instituten mukaan vuoden 2017 muotiväri tulee olemaan GREENERY, eli lehtivihreä, sammakonvihreä. Oi oi, nyt tuli vaikea tehtävä ensi messumatkalle, kun pitää löytää kivoja muotikoruja kyseisessä värissä. Ja painatus sanalla MUOTIkoruja. Kyllä meillä löytyy vihreitä koruja mallistossa jo nyt, mutta mitäs sanotte:

Tämäntyyppisiä ovat meidän vihreät korut...

Juu ei ole MUOTIkoruja ei...

Joten kevään messumatkan yksi ranskalainen viiva mun ostoslistalla tulee olemaan vihreät korut, ja suluissa KERMIT ;-)


torstai 8. joulukuuta 2016

Linnanjuhlien peukut

Katselin taas silmä tarkkana linnanjuhlien puku- ja koruloistoa, ja tein havaintoja lähinnä korujen käytöstä. Isoja kömmähdyksiä ei tänä vuonna näkynyt, kuten ei juurikaan isoja suosionosoituksia herättäviä koruja. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat aika varovaisia korunkäyttäjiä, ja helposti tyydytään johonkin turvalliseen mitäänsanomattomaan koruun.

Haluan nosta esille muutamia hienoja esimerkkejä hyvästä korunkäytöstä, sekä myös muutama mielestäni vähemmän onnistunut korunvalinta, ja samalla selittää mielipiteeni.

Jenni Haukio ja näyttävät Monument-korut

Presidentin puoliso Jenni Haukio oli valinnut pelkistetyn puvun seuraksi näyttävät korut. Kaula- ja rintakoru ovat kultaseppämestari Mika Tarkkasen sunnittelemat Jean Sibelius-monumenttia kuvaavat Monument-sarjaa. Normaalitapauksessa sanoisin että tässä on vähän "tårta-på-tårta"-syndroomaa, eli en oikein lämpene ajatukselle että rinnuksella on sekä rinta- että kaulakoru vierekkäin, mutta koska kyseessä on juhlien päätähti ja melkein kuninkaallinen kantaja, niin näen että hän on tarpeeksi vahva kantaakseen nämä molemmat. Vähän samalla tavalla kun kuningattarella voi olla sekä näyttävät korut että kruunu päässä.

Itse olisin valinnut tähän asuun vaatimattomammat korvakorut, enkä myöskään ole rintakorujen fani, mutta kaulakoru on upeimpia mitä olen nähnyt, ja osaan aavistaa millainen työmäärä on noitten putkien sahaamisen takana...

Jenni Milonoffilla kauniit korut mutta liikaa
Jennillä oli kaunis mekko ja kauniit korut, mutta tässä oli laitettu liikaa koristeita kakun päälle. Esimerkiksi jättämällä hius/otsakorun pois tämä olisi ollut nappisuoritus. Kaulakorulla on kaunis tarina (menehtyneen ystävättären tekemä koru) ja se sopii hyvin mekkoon, mutta hiuskoru on kun ylimääräinen kirsikka jo valmiin tortun päälle.

Susanna Koski ja upea olkapääkoru
Olikohan Susanna lukenut viime vuoden blogini, hän oli nimittäin ottanut opikseen yllämainitusta neuvosta. Tänä vuonna hänellä oli YKSI erittäin näyttävä koru, eikä mikä tahansa blingi, vaan yli 600 timantein ja safiirein koristeltu olkapääkoru. Näyttävän korun kaveriksi hän oli valinnut simppelit korvakorut ja sileän rannekorun.


Marja Mikkelsson ja kokonainen Kosmos-sarja

Ihan kivat korut, mutta minulle tulee sellainen olo, että Marja on saanut kerättyä Kalevala Korun kaikki Kosmos-sarjan korut, ja kun kerran on linnanjuhlat niin laitetaan ne kaikki kerralla päälle! Sanoisin että kaksi samanmuotoista korua ei kannata laittaa vierekkäin; eli jos tässä tapauksessa olisi joko korva- tai kaulakorut jätetty pois, niin ei olisi pistänyt minun silmääni ollenkaan.


Katja Vierikko sädehtii kilpaa korun kanssa
Tässä on näyttävällä korulla reilusti tilaa ja ilmaa ympärillään. Koru istuu kuin hanska Katja Vierikon kaulaan, ja hänen hiusten, ihon ja mekon väri ovat kauniissa tasapainossa.


Maija Hietanen ja ...norsu?
Voi olla että tällä korulla on joku syvällisempi tarkoitus mistä en ole tietoinen (tiedän että puku oli Afrikka-aiheinen, mutta se ei mielestäni puolusta norsu-korua). En näe tätä korua kauniina, tyylikkäänä eikä se ole edes hauska. Eläinkorujen kanssa täytyy olla vähän varovainen, harvemmin ne ovat niin juhlavia että sopivat näin arvokkaaseen tilaisuuteen.

Sofia Wikman oli upea ilmestys

Muistan että kun näin Sofian telkkariruudussa minulta lähti "wauuu"-ääni. Hänessä oli kaikki elementit kohdallaan: kaunis mekko joka oli erikoinen mutta silti klassinen. Hiukset olivat just "oikean" väriset, eli se harmaa väri joka on nyt niin trendikäs, mutta sopii harvalle. Ponnari oli selkeä ja veistoksellinen. Meikkiä just sopivasti. Ja korvakorut olivat näyttävät mutta ei yliampuvat, ja puhuivat samaa kieltä kun mekon koristus. Täysikymppi!


Päivi Lundvall silmälaseineen
En usko että se on vakava etikettivirhe käyttää silmälaseja arvokkaissa juhlissa, mutta esimerkiksi Päivin tapauksessa silmälasit ovat huomiota herättäviä mutta ei kuitenkaan juhlavat, joten suosittelisin piilolinssejä. Sen lisäksi tässä asussa näkyy taas sitä "keräsin sitten koko korusarjan ja laitoin kerralla kaikki osat päälleni"-fiilistä... ei ihan mun suosikkikorujani...


Sonja Gallen-Kallela ja illan suosikkikoruni

Rouva Gallen-Kallelan korua ei mainittu missään mediassa, joten minulle ei ole tietoa materiaalista tai alkuperästä, mutta tämä koru oli juhlien lempikoruni. Kuvassa se näyttää hiukan pliisulta, mutta kun hän liikkui ja valo osui koruun se välkehtii enemmän kun Jaana Pelkonen ;-)  Tässä kättelykuvassa puvun yläosa on työntynyt hiukan ylös liian lähelle korua, mutta kun näin vilahduksen rouvasta illan kuluessa niin koru oli mielettömän upea ja kokonaisuus näyttävä.

Merja Rehnin "tyrmäävä" dekoltee

Mediassa keskusteltiin Kike Elomaan kaula-aukosta, mutta kyllä Merja Rehn vei voiton minun leuanloksahdus-mitalla. En oikein osaa sanoa tästä mitään...tähän tarvittaisiin ihan järkyttävän kokoinen koru peittämään rouvan antimia... ;-)

Mira Potkosen mekko ja korut sulassa sovussa
Nyrkkeilijä-Miralla oli ystävättären tekemät korva- ja rannekorut, jotka ymmärtääkseni olivat edullista materiaalia, mutta sointuvat täydellisesti yhteen mekon koristelun kanssa, sekä muodoltaan että väriltään. Ei mitään liikaa, eikä liian vaatimatonta.

Jutta Urpilainen ja halpa (ei edullinen) koru
Mediassa ilmoitettiin kovalla äänellä että Jutan koru oli maksanut vaan 19,90€. Hävetköön Jutta! En tarkoita että korun on pakko olla kallis (katso nyrkkeilijä-Miraa) mutta ei se ole mikään ylpeyden aihe tulla linnanjuhliin halvalla, epäaidolla "krääsä-korulla"! Jos haluaa kerskua sillä että ei ole pakko kuluttaa isoja summia rahaa, niin kannattaisi mieluummin olla ilman korua kun ostaa halpaa, persoonatonta, mautonta... Vertaisin tätä siihen että jos ei ole varaa viedä juhliin kukkakaupasta ostetun kukkakimpun, niin mieluummin voisi mennä metsään tai pellolle keräämään niittykukkia kun  ostaa lähikaupasta 50%:in alennuksella kulahtaneita neilikoita.



Tässä minun analyysini muutamasta juhlijasta. Tarkoitus ei tietenkään ole loukata ketään, lähinnä kritisoida ja opettaa lukijani näkemään puut metsästä.

Kertokaa teidän mielipiteenne: onnistujat ja floppaajat?

tiistai 6. joulukuuta 2016

Suomileijona rupsahtanut?

Suomen Leijona tunnetaan Suomen historiallisesta vaakunasta, joka on Suomen laissa kuvailtu näillä sanoilla:

»Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.»


Vaakunan alkuperää ei tunneta varmuudella, mutta vanhin löydetty esiintymä on 1580-luvulta Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä Uppsalassa. Sama leijona esiintyy mm. Ruotsin keskiajan hallitsijasuvun sukuvaakunassa. Leijona esiintyy myös esimerkiksi Tanskan, Bulgarian, Sierra Leonen ja Tsekin vaakunassa.
Suomen Leijona hopeariipus

Mutta suomalainen leijona on viime vuosina kärsinyt inflaatiosta. Äärioikeistolaiset ovat ottaneet leijonan symbolikseen, ja samalla leijonan alkuperäinen viesti on muuttunut . Leijonaa ei haluta käyttää kansallissymbolina, kun pelätään että leimataan radikaaliksi kiihkonationalistiksi tai rasistiksi.

Ensi vuonna kun maamme täyttää 100 vuotta toivon että leijonamme saisi takaisin arvokkuutensa ja viattomuutensa. Finlayson on samalla linjalla, ja järjestää designkampanjan jossa halutaan löytää 100 uutta versiota suomenleijonasta. Ideana on näyttää, että leijona on yhtä monikasvoinen ja  -muotoinen kun Suomikin. Voittavia uusleijonia tullaan painamaan Finlaysonin tuotteisiin kuten verhoihin, pyyhkeisiin ja kankaisiin. (tutustu kilpailuun www.100leijonaa.fi)
Ote Hesarin artikkelista, missä tärkeä sanoma.


Omalta osaltamme otamme koruvalikoimaan uusia leijona-koruja, sekä erilaisia sinivalkoisia koruja. Vuosi 2017 tulee olemaan erittäin sinivalkoinen, riippumatta muotiväreistä.



Oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille ja Suomen ystäville.