Linnanjuhlien peukut

Katselin taas silmä tarkkana linnanjuhlien puku- ja koruloistoa, ja tein havaintoja lähinnä korujen käytöstä. Isoja kömmähdyksiä ei tänä vuonna näkynyt, kuten ei juurikaan isoja suosionosoituksia herättäviä koruja. Yleisesti ottaen suomalaiset ovat aika varovaisia korunkäyttäjiä, ja helposti tyydytään johonkin turvalliseen mitäänsanomattomaan koruun.

Haluan nosta esille muutamia hienoja esimerkkejä hyvästä korunkäytöstä, sekä myös muutama mielestäni vähemmän onnistunut korunvalinta, ja samalla selittää mielipiteeni.

Jenni Haukio ja näyttävät Monument-korut

Presidentin puoliso Jenni Haukio oli valinnut pelkistetyn puvun seuraksi näyttävät korut. Kaula- ja rintakoru ovat kultaseppämestari Mika Tarkkasen sunnittelemat Jean Sibelius-monumenttia kuvaavat Monument-sarjaa. Normaalitapauksessa sanoisin että tässä on vähän "tårta-på-tårta"-syndroomaa, eli en oikein lämpene ajatukselle että rinnuksella on sekä rinta- että kaulakoru vierekkäin, mutta koska kyseessä on juhlien päätähti ja melkein kuninkaallinen kantaja, niin näen että hän on tarpeeksi vahva kantaakseen nämä molemmat. Vähän samalla tavalla kun kuningattarella voi olla sekä näyttävät korut että kruunu päässä.

Itse olisin valinnut tähän asuun vaatimattomammat korvakorut, enkä myöskään ole rintakorujen fani, mutta kaulakoru on upeimpia mitä olen nähnyt, ja osaan aavistaa millainen työmäärä on noitten putkien sahaamisen takana...

Jenni Milonoffilla kauniit korut mutta liikaa

Jennillä oli kaunis mekko ja kauniit korut, mutta tässä oli laitettu liikaa koristeita kakun päälle. Esimerkiksi jättämällä hius/otsakorun pois tämä olisi ollut nappisuoritus. Kaulakorulla on kaunis tarina (menehtyneen ystävättären tekemä koru) ja se sopii hyvin mekkoon, mutta hiuskoru on kun ylimääräinen kirsikka jo valmiin tortun päälle.

Susanna Koski ja upea olkapääkoru

Olikohan Susanna lukenut viime vuoden blogini, hän oli nimittäin ottanut opikseen yllämainitusta neuvosta. Tänä vuonna hänellä oli YKSI erittäin näyttävä koru, eikä mikä tahansa blingi, vaan yli 600 timantein ja safiirein koristeltu olkapääkoru. Näyttävän korun kaveriksi hän oli valinnut simppelit korvakorut ja sileän rannekorun.

Marja Mikkelsson ja kokonainen Kosmos-sarja

Ihan kivat korut, mutta minulle tulee sellainen olo, että Marja on saanut kerättyä Kalevala Korun kaikki Kosmos-sarjan korut, ja kun kerran on linnanjuhlat niin laitetaan ne kaikki kerralla päälle! Sanoisin että kaksi samanmuotoista korua ei kannata laittaa vierekkäin; eli jos tässä tapauksessa olisi joko korva- tai kaulakorut jätetty pois, niin ei olisi pistänyt minun silmääni ollenkaan.

Katja Vierikko sädehtii kilpaa korun kanssa

Tässä on näyttävällä korulla reilusti tilaa ja ilmaa ympärillään. Koru istuu kuin hanska Katja Vierikon kaulaan, ja hänen hiusten, ihon ja mekon väri ovat kauniissa tasapainossa.

Maija Hietanen ja ...norsu?

Voi olla että tällä korulla on joku syvällisempi tarkoitus mistä en ole tietoinen (tiedän että puku oli Afrikka-aiheinen, mutta se ei mielestäni puolusta norsu-korua). En näe tätä korua kauniina, tyylikkäänä eikä se ole edes hauska. Eläinkorujen kanssa täytyy olla vähän varovainen, harvemmin ne ovat niin juhlavia että sopivat näin arvokkaaseen tilaisuuteen.

Sofia Wikman oli upea ilmestys

Muistan että kun näin Sofian telkkariruudussa minulta lähti "wauuu"-ääni. Hänessä oli kaikki elementit kohdallaan: kaunis mekko joka oli erikoinen mutta silti klassinen. Hiukset olivat just "oikean" väriset, eli se harmaa väri joka on nyt niin trendikäs, mutta sopii harvalle. Ponnari oli selkeä ja veistoksellinen. Meikkiä just sopivasti. Ja korvakorut olivat näyttävät mutta ei yliampuvat, ja puhuivat samaa kieltä kun mekon koristus. Täysikymppi!

Päivi Lundvall silmälaseineen

En usko että se on vakava etikettivirhe käyttää silmälaseja arvokkaissa juhlissa, mutta esimerkiksi Päivin tapauksessa silmälasit ovat huomiota herättäviä mutta ei kuitenkaan juhlavat, joten suosittelisin piilolinssejä. Sen lisäksi tässä asussa näkyy taas sitä "keräsin sitten koko korusarjan ja laitoin kerralla kaikki osat päälleni"-fiilistä... ei ihan mun suosikkikorujani...

Sonja Gallen-Kallela ja illan suosikkikoruni

Rouva Gallen-Kallelan korua ei mainittu missään mediassa, joten minulle ei ole tietoa materiaalista tai alkuperästä, mutta tämä koru oli juhlien lempikoruni. Kuvassa se näyttää hiukan pliisulta, mutta kun hän liikkui ja valo osui koruun se välkehtii enemmän kun Jaana Pelkonen ;-)  Tässä kättelykuvassa puvun yläosa on työntynyt hiukan ylös liian lähelle korua, mutta kun näin vilahduksen rouvasta illan kuluessa niin koru oli mielettömän upea ja kokonaisuus näyttävä.

Merja Rehnin "tyrmäävä" dekoltee

Mediassa keskusteltiin Kike Elomaan kaula-aukosta, mutta kyllä Merja Rehn vei voiton minun leuanloksahdus-mitalla. En oikein osaa sanoa tästä mitään...tähän tarvittaisiin ihan järkyttävän kokoinen koru peittämään rouvan antimia... ;-)

Mira Potkosen mekko ja korut sulassa sovussa

Nyrkkeilijä-Miralla oli ystävättären tekemät korva- ja rannekorut, jotka ymmärtääkseni olivat edullista materiaalia, mutta sointuvat täydellisesti yhteen mekon koristelun kanssa, sekä muodoltaan että väriltään. Ei mitään liikaa, eikä liian vaatimatonta.

Jutta Urpilainen ja halpa (ei edullinen) koru

Mediassa ilmoitettiin kovalla äänellä että Jutan koru oli maksanut vaan 19,90€. Hävetköön Jutta! En tarkoita että korun on pakko olla kallis (katso nyrkkeilijä-Miraa) mutta ei se ole mikään ylpeyden aihe tulla linnanjuhliin halvalla, epäaidolla "krääsä-korulla"! Jos haluaa kerskua sillä että ei ole pakko kuluttaa isoja summia rahaa, niin kannattaisi mieluummin olla ilman korua kun ostaa halpaa, persoonatonta, mautonta... Vertaisin tätä siihen että jos ei ole varaa viedä juhliin kukkakaupasta ostetun kukkakimpun, niin mieluummin voisi mennä metsään tai pellolle keräämään niittykukkia kun  ostaa lähikaupasta 50%:in alennuksella kulahtaneita neilikoita.



Tässä minun analyysini muutamasta juhlijasta. Tarkoitus ei tietenkään ole loukata ketään, lähinnä kritisoida ja opettaa lukijani näkemään puut metsästä.

Kertokaa teidän mielipiteenne: onnistujat ja floppaajat?