Dianan legendaarinen sormus

Prinsessa Dianan kuolemasta tulee tällä viikolla 20 vuotta. Muistatko missä olit kun kuulit uutisen?
Minä muistan, että asuimme silloin tilapäisessa asunnossa, olimme juuri heränneet ahtaasta makuuhuoneesta kun mieheni sisko soitti ja kertoi uutisen... heti laitettiin telkkari päälle, mutta tiedonsaanti ei tapahtunut ihan samaa tahtia kun tänä päivänä...teksti-TV:stä sai jotain tietoa, mutta vasta seuraavan arkipäivän lehdestä löytyi uskottavaa tietoa ja kuvia tapahtumasta.

Diana oli aikansa elävä legenda, muoti-ikoni, tyyliniekka. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä minkänäköinen hän olisi tänä päivänä jos olisi saanut elää; millaiset vaatteet, millainen maine, olisiko hän mennyt uudestaan naimisiin, saanut lisää lapsia...

Hänen kihlasormuksensa ei jäänyt aikoinaan keneltäkään huomaamatta. 12-karattinen sinisafiiri jota ympäröi 14 timanttia herätti paljon mediahuomiota alusta alkaen. Kuitenkaan se ei ollut erikoisen arvokas eikä edes uniikki, vaan kenen tahansa ostettavissa Garrard Jewellers -kultasepänliikkeestä. Huhujen mukaan Diana valitsi kyseisen sormuksen koska se muistutti hänen äitinsä sormusta.

Sormuksella on tänä päivänä uusi kantaja, prinssi Williamin vaimo Catherine. Mutta edelleen sormusmallia kutsutaan diana-sormukseksi, ja siitä löytyy loputtomasti erilaisia versioita.

Diana-malliset korut ovat aina olleet suomalaisten naisten suosikkeja, kultasepänliikkeistä löytyy sormusten lisäksi korvakoruja, riipuksia, rannekoruja, käätyjä... Malleja löytyy niin keltakullassa, valkokullassa kun hopeassakin, ja safiirin sijasta löytyy rubiineja, ametisteja, smaragdeja... Tänä vuonna kun suomalaiset suosivat sinivalkoista on sinikivinen diana-koru taas erittäin suosittu.

Kun koru palaa kotiin

Olen kirjoittanut aikaisemmin tapauksesta jonka kohtasin kerran meidän Kemiön kultasepänliikkeessä. Vanha nainen toi rikkinäisen ruttuisen came-sormuksen korjattavaksi, ja minä aloitin selittämään että korjaaminen on vaikea ja suht kallista, että samaan hintaan voisi saada uuden, mutta tietenkin jos sormuksella on kova tunnearvo, niin sitten... Ja rouva kertoi tarinan miten hän oli hukannut sormuksen kymmeniä vuosia sitten, mutta sormus oli löytynyt kukkapenkistä kun se lävisti tulppaaninupun. Eli tunnearvoa todellakin löytyi siitä sormuksesta, ja se korjattiin.

Hiljattain saatiin lukea kanadalaisnaisesta, joka oli hukannut sormuksensa 13 vuotta sitten. Kun 84-vuotiaan naisen miniä viime viikolla löysi ryytimaasta porkkanan jolla oli "vyötäröllään" sormus, hän arvasi mistä on kyse, ja palautti sormuksen anopilleen. Ja sormus oli edelleen sopiva!

Tähän tarinaan sopii vielä kertomus tältä päivältä. Löysin viime viikolla jännännäköisen korvakorun kylämme kylpylän lattialta. En ollut ikinä nähnyt korua, mutta ensimmäinen ajatus kun näin korun oli että en voi kuvitella kenelläkään muulla tällaista korua kun lukio-opettajallani monen vuoden takaa. Okei, onhan saaremme ja kylämme pieni, mutta koru olisi voinut olla kenen tahansa tuhansista kemiönsaarelaisista, tai kenen tahansa turistin koru. Mutta jostain syystä olin ihan varma että kyseessä on tutun opettajan koru. Joten menin kylpylän vastaanottoon, ja kysyin että onko kyseinen henkilö käynyt tänään täällä uimassa. En ollut edes yllättynyt kun vastaus oli että "kyllä on".

Joten ei muuta kun kuva ja viesti Facebookin kautta Tiiti-opettajalle, joka olikin jo huomannut hukanneensa korun. Ja ilo oli suuri kun hän sai kuulla että koru on löytynyt, ja ihmetys vielä isompi kun kerroin että olin heti aistinut että koru on hänen.

Mutta kuunnelkaa tämän korun tarinaa: korun on valmistanut Tiitin ensimmäisen miehen kolmannen vaimo ja on uniikkikappale. Koru on valmistettu hopealusikasta johon on stanssattu musta peltipala itäsaksalaisesta olutpurkista ja punainen peltipala länsisaksalaisesta cocacola-purkista! Mahtavaa symboliikkaa! Ja vielä se on ihmeellistä, että Don Juan-miehen kaikki ex-vaimot ovat hyviä ystäviä ja tekevät toisilleen uniikkeja lahjoja.

Sain löytöpalkkioksi ihanan Tiitin maalaaman alkuperäisakvarellin joka pääsee kohta korutehtaan seinälle kunniapaikalle!

Räätälöidyt apuvälineet

Koruala on suht pieni ala, ainakin valmistuspuoli. Työkaluja on saatavilla rajoitetusti, ja ne on usein kalliita suhteessa käyttötarkoitukseen. Ei ole järkevää ostaa kalliita työkaluja jota tulee käytettyä vaan pari kertaa vuodessa, vaikka olisi kuinka näppärä.

Tämä tarkoittaa sitä, että kekseliäät kultasepät ovat oppineet uusiokäyttämään toisten työkaluja. Esimerkiksi hammaslääkärin vanha työkalupakki on ihan kultakaivos kultasepälle.
Myös lääkärin vanhat veitset, skalpellit sekä tietenkin desinfiointiaineet ovat kovassa käytössä.

Oheisessa kuvassa ihan räätälöity sormusten lajitteluteline. Sormuksissa kun on maailmanlaajuisesti eri tapoja mitata kokoja, tarkoittaa että kun tilaamme sormuksia niin koot ovat vähän niin ja näin sinnepäin. Joten tällainen eksklusiivinen vempain tehtiin vaan sitä varten että saadaan sormukset lajiteltua koon mukaan.  Pitäiskö laittaa hakemus patentista?