Fabergén aarteet

Kerroin aikaisemmin että käytiin Pietarissa ihan turistireissulla. Mutta eihän seepra raidoistaan pääse, joten päädyttiin tietenkin Fabergén museoon. Ja koska veikkaan että lukijani ovat kiinnostuneita kyseisestä herrasta ja hänen luomuksistaan, kerron vähän museosta ja muutakin Herra Fabergésta.

Karl Fabergé (1846-1920) oli Venäjän tunnetuin kultaseppä kautta aikojen. Hänen isänsäkin oli kultaseppä, mutta Karl sai oppia vieläkin taitavammalta mikkeliläiseltä kultasepältä Hiskias Pöntiseltä. Harva tietää että suomalaisella kultasepällä oli niin valtava vaikutus Fabergéhen. 

Karl haki inspiraatiota ja lisäoppia taiteesta ja taloustieteistä Euroopasta. Uransa alkuaikoina Karl teki paljon vapaaehtoistyötä entisöimällä antiikkeja koruja Eremitaasissa. Hän sai useita mitaleita ja arvomerkkeja töistään. Karlista tuli Venäjän keisarillinen hovihankkija vuonna 1884, jonka jälkeen hän teki pääsiäismunan joka vuosi keisarinnalle. Keisaripari lahjoitti myös Fabergén esineitä sukulaisilleen Tanskan ja Englannin kuningasperheille. Myös Englannin kuningas Edward VII ja kuningatar Alexandra tilasivat Fabergélta esineitä.

Fabergén yritys oli Venäjän suurimpia siihen aikaan. Yrityksellä oli Pietarissa yli 500 työntekijää, josta huomattava osa oli suomalaisia kultaseppiä. 20:stä vastaavasta mestareista jopa 15 oli suomalaista. Fabergé ylisti suomalaisten tarkkaavaisuutta ja ahkeruutta. Fabergélla oli työhuoneita ja liikkeitä myös Moskovassa (jossa oli myös tehdas), Kiovassa, Odessassa ja Lontoossa.

Venäjän vallankumous vuonna 1917 pakotti Fabergén luopumaan yrityksestään ja pakenemaan Venäjältä diplomaattijunalla Saksaan. Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin Sveitsissä ja tuhka vietiin 1929 Ranskan Cannesiin.

Fabergé valmisti kaikenkaikkiaan 50 pääsiäismunaa keisariperheelle, josta 9 löytyy Pietarin Fabergé-museosta.

Laakeripuu-pääsiäismuna

Munaveistos, jonka esikuvana on nimestään huolimatta ollut appelsiinipuu, oli lahja Tsaari Nikolaj II :lta äidilleen Maria Fjodorovnalle. Lahja valmistui pääisäiseksi vuonna 1911. Esineen esikuvasta on vaihtelevaa tietoa, koska Fabergén laskun tekstissä lukee laakeripuu, mutta veistos kuvaa appelsiinipuuta. Fabergén laskun summa oli 12 800 ruplaa.

Puun lehdistö on valmistettu siperialaisesta nefriitistä, koristettuna ametisteilla, sitriineillä ja pinkeillä timanteilla, sekä emalioiduilla kukilla. Lehtien seassa on pieni avainreikä ja vipu, jota painamalla aukeaa puun latva. Aukosta ilmestyy kirjava lintu joka avaa pyrstönsä ja laulaa. Puu on istutettu valkoiseen onyksi-ruukkuun joka on verhoiltu kultaköynnöksin ja emaliseppelein.

Tänä päivänä esineen arvo on veikattu 15 miljoonaksi dollariksi.

Kielo-pääsiäismuna

Tämä Art Nouveau-tyylinen muna oli Tsaari Nikolaj II:n lahja vaimolleen Aleksandra Fjodorovnalle vuonna 1898. Muna sisältää yllätyksen: kääntämällä sivulla olevaa helmeä, munan päällä oleva kruunu nousee paljastaen kolmen portretin valokuva-asetelmaa. Kuvat esittävät tsaaria itse sekä hänen perheen kaksi vanhinta tytärtä, ja ovat maalattuja norsunluuhun. Kultamuna on päällystetty vaaleanpunaisella emalilla ja sitä koristaa Aleksandran lempikukkia eli kielot. Kielojen kukat ovat helmiä ja timantteja ja muna seisoo viherkullasta valmistettujen cabriole-mallisten jalkojen päällä.

Esineen hinta vuonna 1979 oli yhdessä toisen munan kanssa 2,1 miljoonaa dollaria, mutta tänä päivänä tämä muna yksinään arvioidaan 15-19 miljoonaksi dollariksi. arvoidaan tänä päivänä monenkertaiseksi siihen nähden. 

Kelch Chanticleer Egg – kukonpoika kellomuna

Tämä munanmuotoinen kello tilattiin rikkaalle Kelchin perheelle ja valmistui vuonna 1904. Alexander Kelch antoi sen lahjaksi vaimolleen Barbaralle. Se on valmistettu kullasta, hopeasta, helmistä ja timanteista. Tunnistettava Cambridge-sininen väri on läpikuultavaa emalia. Munan yläosan auetessa tasatunneinen esiin tulee värikäs timantein koristeltu kukonpoikanen.

Munan uskottiin pitkään kuuluvan keisarilliseen sarjaan, vasta vuonna 1979 selvisi että munan tilaaja ei kuullutkaan keisarilliseen sukuun. Munan arvo liikkuu miljoonissa.

Ja lopuksi vielä pieni kuvakollaasi sekalaisista tuotteista mitkä ovat Fabergén käsialaa: tauluja, pienoismalleja, ikoneja, lämpömittari, kulhoja... Suosittelen käyntiä museossa jos satut liikkumaan Pietarissa!
 



 

Messut ja lehti

Lehti lähti painoon ja on varmaan jo tullut meidän tukkuasiakkaille perille. Hieno lehti taas. Olen erikoisen tyytyväinen Fabergé-juttuun sekä artikkeliin joka kertoo meidän testistä tilata netistä vähän "hopeakoruja"...jotka siis eivät sitten olleetkaan hopeaa...

Fabergé-munaa ihaillen..

Lehden kansikuva on niiiiin HOT!!

Näistä jutuista myöhemmin lisää, nyt on sen verran kova kiire saada messutarjoukset ja uutuudet laitettua kasaan, koska perjantaina lähdetään rakentamaan messua. Lauantai ja sunnuntai vierähtää sitten taas Vantaalla alan sisäisillä messuilla. Joten "Wish me luck" - toivotaan että tulee hyvät messut! Tässä vielä sneak peak mitä meillä on tarjota meidän tukkuasiakkaille: hienot telineet missä koruja sesongin/teeman mukaan.

Uudet telineet

Hopeaväri ei aina tarkoita aitoa hopeaa

Kun ollaan oltu joskus myymässä koruja messuilla (esimerkiksi Outlet Expo, ILoveMe-messut), ehkä yleisin kysymys mikä tulee kuluttajilta on ”Onx näiss nikkeliä”?  Ja toinen yleinen puheenaihe on ”mä en voi käyttää hopeaa kun rupeaa korvat kutittaa, mä voin käyttää vain kultaa…” Totuus on, että hopea-allergia on erittäin harvinaista. Hopea on päinvastoin antibakteerinen metalli, joten siitä syystä esimerkiksi kirkon ehtoollismalja on hopeaa.

Sen sijaan esimerkiksi nettikaupoissa missä myydään muotikoruja törmää nykyään sanaan KORUMETALLI. Mitä ihmettä on korumetalli?

Mikäli koru on valmistettu korumetallista, voi se tarkoittaa ihan lähes mitä tahansa metalliseosta. "Korumetallia" ei siis ole standardoitu mitenkään. Usein korun myyjätkään eivät tiedä, mitä aineita seoksessa on käytetty. Yleensä edullisissa koruissa on käytetty mahdollisimman halpoja materiaaleja, kuten vaikka kadmiumia. Kadmium on syöpää aiheuttava metalli. EU:ssa sitä ei ole saanut käyttää koruissa joulukuusta 2011 lähtien. EU:n alueella on kuitenkin havaittu koruissa suuria pitoisuuksia haitallista kadmiumia, erityisesti EU:n ulkopuolelta tuoduissa epäaidoissa koruissa. Epäaidot korut tarkoittavat juuri korumetallista valmistettuja koruja.

Joten hyvät ihmiset, käyttäkää jalometallikoruja, ja muistakaa että myös hopea on jalometalli. Mutta HUOM että kaikki mikä on hopeanväristä ei ole hopeaa! Esimerkiksi kun kerran yhdessä tavaratalossa kyseenalaistin Snö of Swedenin epäaitoa korua missä luki kissankokoisin kirjain ”SILVER” tuotteen hintalapussa, myyjä väitti että koru on hopeaa. Pyysin hänen ottamaan yhteyttä maahantuojaan ja selvittää asiaa. Vastaus oli että koru EI ole hopeaa, se sana SILVER tarkoittaa että se on hopeanVÄRINEN. Kun huomautin että tämä on aika harhaanjohtava tieto, niin sain hiukan näsäviisaan vastauksen: Meillä lukee myös ruskeanvärisissä helmikoruissa sana COFFEE, joka tarkoittaa että se on kahvinruskea, ei kai asiakas kuvittele silloin ostavansa kahvia?!?!?!

Voi herreguud sanon minä… Kenen tehtävä on tässä pitää kuluttajan puolta?