Taiteilijat käyttävät usein luontoa inspiraationa. Talvi, jää ja lumi esittelee upeita muotoja ja pintoja. Koruissakin näkyy samat elementit. Hopeakorujen pinta on useimmiten kiiltävä ja peilimäinen. Mutta usein haetaan myös huurteisuutta, kimmalletta ja rosoisuutta. Pintoja saadaan aikaiseksi erilaisilla menetelmillä, tässä pieni kertomus muutamasta.
TIMANTTILEIKKAUKSELLA tarkoitetaan että valmiin korun pintaan tehdään timanttiterällä pieniä viiltoja. Viistot viillot peilaavat valoa niin että ne näyttää välkehtivän. Taitavasti timanttileikattu koru saatetaan usein uskoa kivelliseksi, koska viillot heijastavat valoa timanttien tavoin.
TIMANTTILEIKKAUKSELLA tarkoitetaan että valmiin korun pintaan tehdään timanttiterällä pieniä viiltoja. Viistot viillot peilaavat valoa niin että ne näyttää välkehtivän. Taitavasti timanttileikattu koru saatetaan usein uskoa kivelliseksi, koska viillot heijastavat valoa timanttien tavoin.
HIEKKAPUHALLUKSELLA saadaan korun pintaan puuterimainen ja hiukan kimalteleva pinta. Hienorakeisella erikoishiekalla täytetyllä puhaltimella voidaan joko käsitellä korua kokonaisuudessaan, tai sitten voidaan käsitellä sitä osittain peittämällä sitä osaa korua mitä halutaan jäämään kiiltäväksi. Hiekkapuhallettu pinta tulee yleensä paremmin esille kun sen yhdistää käsittelemättömään pintaan, kontrastit tuovat näyttävyyttä.
HARJAAMALLA korun pintaa karkealla harjalla, pinnasta saadaan mattapintainen ja hieman "naarmuinen". Valitsemalla pehmeämpi harja pinnasta tulee samettimaisen matta, kun taas karkeammalla harjalla koruun tulee syvemmät "naarmut".
Kaikissa näissä pintakäsittelyissä tulee muistaa sen, että koska korun ulkonäkö on saatu aikaiseksi "rikkomalla" pintaa, niin se saattaa kulua pois, ja identtisen pinnan tekeminen uudestaan voi olla vaikeaa. Korun alkuperäinen valmistaja on ehkä käyttänyt sellaista tekniikkaa tai työkalua mitä ei ole yleisesti saatavilla.
Korva- ja kaulakoruissa pinta ei niin helposti kulu, mutta esimerkiksi sormuksen pinta kuuluu nopeastikin, koska sormus on jatkuvassa korroosiossa. Joka kerta kun kosket esimerkiksi ovenkahvaan tai lasipulloon niin sormus saa pienen kolhun. Voit kuvitella että kun lyöt vasaralla pehmeään metalliin, niin metalli painautuu kovaksi ja kiiltäväksi vasaranlyönnin alta. Sama tapahtuu sormuksessa.
Eli jos olet ihastunut erilaisten pintojen antamaan ilmeeseen kannattaa miettiä korun käyttöä. Hyvä puoli hopeakoruissa on kuitenkin se, että niin kauan kun koru on AITOA hopeaa, sen saa korjattua ja uudestaan käyttöön; sen sijaan jos koru on epäaito ja sen pinta on muuttunut tai kulunut niin sen paikka on roskakorissa.
Korva- ja kaulakoruissa pinta ei niin helposti kulu, mutta esimerkiksi sormuksen pinta kuuluu nopeastikin, koska sormus on jatkuvassa korroosiossa. Joka kerta kun kosket esimerkiksi ovenkahvaan tai lasipulloon niin sormus saa pienen kolhun. Voit kuvitella että kun lyöt vasaralla pehmeään metalliin, niin metalli painautuu kovaksi ja kiiltäväksi vasaranlyönnin alta. Sama tapahtuu sormuksessa.
Eli jos olet ihastunut erilaisten pintojen antamaan ilmeeseen kannattaa miettiä korun käyttöä. Hyvä puoli hopeakoruissa on kuitenkin se, että niin kauan kun koru on AITOA hopeaa, sen saa korjattua ja uudestaan käyttöön; sen sijaan jos koru on epäaito ja sen pinta on muuttunut tai kulunut niin sen paikka on roskakorissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti