Olisko lumihiutale uusi trendi?

Pari vuotta sitten niin korumaailmassa kun sisustuksessa ja vaatemuodissa PÖLLÖ oli trendien trendi. Me myytiin pöllökoruja enemmän kun ikisuosikki-heppoja ja kissoja. Sen jälkeen tuli pieni ananas-buumi. Ananas-tyynyjä, ananas-lamppuja, ananas-paitoja ja tietenkin ananas-koruja.
Flamingo-buumi oli tulollaan mutta ei ainakaan korualalla ihan lyönyt läpi.

Mutta nyt on uusi trendituulahdus: LUMIHIUTALEET. Me ollaan tänä talvena myyty lumihiutaleita enemmän kun koskaan. En kyllä ole huomannut sisustuksessa tai vaatepuolella mitään lumihiutalebuumia, mutta voisko kerrankin olla niin että trendi lähteekin korumaailmasta ja siirtyy sitten muualle?

Ai niin, myydään me tällä hetkellä myös paljon PANDA-aiheisia koruja. Ähtäriin terkkuja Lumille ja Pyrylle ;-)

Verhokoristeet korviin?

Jotenkin en pysty sulattelemaan tätä uutta korvakorutrendiä, missä isot korvakorut ovat kuin verhokoristeita. Tiedättekö mitä tarkoitan...?

Mulle tulee vaan mieleen Ruotsin miljonääriäidin Maria Montazamin verhokoristeet...

Kertokaa mielipiteenne, peukku ylös vai ei? Korviin vai verhoihin?

Vanha kulta parempi?

Häämessuja, häämessuja. Niitä on nyt useita. Ja silloin puhutaan vihkisormuksista. Silmiin on osunut viime aikoina pari eri artikkelia kultakorujen uusiokäytöstä vihkisormuksiin. Kuitenkin ainakin toisessa lehtijutussa mainittiin korun kestävyydestä suhteessa karaattipitoisuuteen hieman virheellisesti.

Puhdas kulta on 24 karaattia. Se sisältää silloin 99,9 % puhdasta kultaa. Se on hyvin keltainen ja hyvin pehmeä metalli. Sitä pystyy naarmuttamaan, melkeinpä vuolemaan.  Jotta kullasta tulee työstettävä ja kestävä, siihen lisätään seosaineita, yleensä hopeaa ja kuparia. 14 karaatin kultaan lisätään 41,5% seosainetta, kun taas 18 karaatin kultaan lisätään 25% seosmetallia. Ja koska seosmetalli on se joka tekee kultakorusta kovan, tarkoittaa se sitä että isompi karaattipitoisuus on yhtä kuin pehmeämpi koru. Joten tämä on virhe mitä kuulee usein: "Tämä on vanhaa 18 karaatin kultaa, tämä kestää mitä vaan." Näin siis ei ole... vanhat sormukset ovat usein kestäviä sen takia että ennen vanhaan ne tehtiin PAKSUMMASTA materiaalista, sormukset olivat siis tukevampia ja painavampia.... ei sen takia että se on "sitä vanhaa kultaa" tai että se on "puhtaampaa"...

Joten jos sinulla on vanhoja koruja mistä haluat teettää itsellesi vihkisormuksen, kannattaa ensin miettiä haluatko että vanhat korut säilyvät jossain muodossa. Näin voi olla jos esimerkiksi annat sepälle istutettavaksi timantteja mummon vanhaan sileään sormukseen. Tai jos sormus kelpaa sellaisenaan esimerkiksi pelkällä koonmuutoksella. Jos haluat käyttää kullan materiaalina, mutta mummon sormus ei ole yhtään sinun makuun, silloin kannattaa antaa materiaali sulatettavaksi ja miettiä kokonaan uusiksi koko korun.

Tietenkin voit myös ostaa käytettyä sormusta johon ei ole mitään suku- tai muuta kytköstä. Näitä voi löytyä joltain kultasepiltä, mutta myös panttilainaamoista ja nettikaupoista. Valikoima ei tietenkään ole kovin laaja, mutta jos sattuu löytymään mieluisa malli niin tämä tapa ostaa sormus on todella ekologinen.


Kulta on siinä mielessä erittäin luontoystävällinen materiaali että sitä uusiokäytetään todella tehokkaasti. Taitaa olla jopa tehokkaampi kuin meidän pullopanttijärjestelmä ;-)

2018

Jahaa, taas on vuosi vierähtänyt. Uutta vuotta vietettiin kotinurkilla, paikallisen ravintolan viihdyttämänä. Joululoma meni myös kotosalla, pääasiassa nukkumalla, syömällä ja liikkumalla.  Vaikka tuntuu että akut eivät ole vielä ihan täyteen ladatut, niin silti on ihan kivaa päästä taas takaisin rutiineihin ja arkihommiin.

Mitä odotan tältä vuodelta?
Vähemmän stressiä, rauhallisempaa työtahtia ja jonkinlaista ying yang-tilaa elämään. Ettei tarvis aina tukka putkella suhaista eteenpäin, ja tuntea että mikään ei tule tehtyä kunnolla kun aina vaan on niin paljon lisää työtä odottamassa nurkan takana.

Korurintamalla toivon että tulisi joku ihana muotituulahdus, kuten BB-korvikset aikanaan. KAIKKI halusivat niitä koruja, ja alussa niitä ei löytynyt muualta kun meiltä. Suomi-lippukorviksissa oli tänä (sorry, viime) vuonna vähän samaa juttua. Puhelimet soi jatkuvasti ja 99% asiakkaista kyselivät suomilippukorviksia! Ihana huuma! Jotain samantyyppistä toivon tälle vuodelle. Toivotaan että Rihannat, Beyoncet ja Justin Bieberit keksivät jonkun korumuodin mitä KAIKKI haluavat!

Let the year begin!

Tässä kaksi eripari korvakorua...get my point?? 

Linnanjuhlien korukuningattaret

Itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa oli tänä vuonna paljon tosi kauniita koruja. Niitä oli jopa niin paljon, että minun oli tänä vuonna vaikeaa valita ne kauneimmat. Päädyin nostamaan esille ne korunkantajat jotka mielestäni onnistuivat parhaiten kantamaan koruja kauniisti yhdistettynä muuhun asuun.

Illan ehdoton suosikkini oli Seela Sella! Rohkea, tyylikäs asu ja siihen todella upea kaulakoru. Kaulakorun on suunnitellut ja valmistanut Olli Johan Lindroos. Paitsi että koru on näyttävä ja kaunis niin sen erikoisin piirre on sen istuvuus, eli korussa ei ole lukkoa, vaan se lepää omalla painollaan kantajansa kaulalla. Upea oivallus!
      


Meikäläisen raadin hopeasijalle tuli lentopalloilija Kirsi Hyttinen, jonka koru sopii täydellisesti mekkoon. Mekko itsessään oli kaunis, varsinkin väriltään, mutta ilman korua se olisi hukkunut joukkoon. Korun avulla tämä outfitti oli todella onnistunut. Koru on Suomessa asuvan taiwanilaisen Chao Hsien Kuon valmistama uniikkikappale.

       

Kolmannelle sijalle en osannut enää valita yhtä ainoata ehdokasta, vaan näitä tulee nyt useita...:

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen korut olivat just sopivan isot mutta silti naiselliset hänen urheilullisiin muotoihin. Lapponian korut sopivat upeasti mekkoon.

En yleensä ihastu helmikoruihin, mutta Hanna Koivun korussa oli jotain vangitsevaa. Epäsymmetrisyys, värikombinaatio, kerroksellisuus...ja siihen huomaamattomat mutta silti samaa sarjaa olevat korvakorut...: nappivalinta!! (Ps Sorry vähän huono kuva Hannasta, mutta korut istuvat hienosti)

   


Finwatchin toiminnanjohtajalla Sonja Vartialalla oli kaulalla koriste, mistä en osaa sanoa oliko osa mekkoa vaiko erillinen koru. Oli mikä oli, hieno ja erikoinen, tykkäsin!

                          

Ja sitten, en halua tänä vuonna "painaa punaista nappia tai alapeukkua" kenellekkään, mutta miehille (tai seuralaiselle) pieni muistutus: katsokaa että seuralaisen tukka on hyvin, ei ole huulipunaa hampaissa, ja ETTÄ KORU ON SUORASSA ;-)
Ei näin:


          


Ja vielä toinen muistutus kaikille: vaikka meillä on tapana tujottaa tunnettuja julkkisihmisiä, niin muistakaa että ne ovat usein saaneet korunsa lainaksi, ja toimivat juhlissa vain mallinukkeina ja PR-ihmisinä, hyvä niin. Mutta sillä kukaan kultaseppä ei elä, vaan jotta kultaseppä voi saada leipää pöytään pitää hänen saada myös myyntiä. Eli hatunnosto niille linnanjuhlijoille jotka ovat kävelleet kultasepänliikkeeseen ja omasta lompakostaan kaivanneet kuvetta.

Tai jos tuntuu että haluaa harrastaa samalla hyväntekeväisyyttä, voi löytyä koruhuutokauppoja. Esimerkkinä siitä Iskun toimitusjohtajan vaimo Anna-Maija Tiitinen, jolla on kaulassaan Lumikuningatar-koru, joka myytiin Fiskarsin Suomi100-juhlatilaisuudessa. Tuotto, 6 500 euroa, meni SOS-lapsikylälle.

Eikä bloggaus lopu vielä tähän, vaan vielä teille lukijoille kysymys: onko Suomen Leijona-vaakuna teidän mielestänne ihan ok, vai onko siitä tullut äärioikeistolaisten omima symboli?
Oliko Alman koru ok?

     

Vuoden Kultaseppä 2018: Mika Tarkkanen

Vihdoin!! Vihdoin Vuoden Kultaseppä-nimitys meni mieluisaan osoitteeseen; Kultaseppämestari Mika Tarkkaselle!

Herrat Tarkkanen (oikealla) ja Järvinen (vasemmalla)

Ollaan tunnettu pitkään, ja voin todistaa että Mika on tehnyt paljon ja hartaasti työtä korualan eteen, kuten Suomen Kultaseppien liiton nimitysarvoissa vaaditaankin. Mika on useasti pannut sekä itsensä, työnsa ja rahansa likoon; joskus hän on projekteissaan onnistunut, joskus ei ihan... mutta tarmoa ja uskaliaisuutta on ollut kadehdittavan paljon. Sisua ja periksiantamattomuutta löytyy vaikka muille jakaa!

Sisua löytyi myös Helsinki City Maratonissa

Hänen sormuksensa on kahtena vuonna voittanut Vuoden kaunein sormus-tittelin, ja viime vuonna Tarkkanen vilahti useasti julkisuudessa kun presidentinrouva Jenni Haukio kantoi Tarkkasen Monument-koruja itsenäisyyspäiväjuhlissa.

Tällainen oli Rouva Haukion kaulassa

Mika: OLET NIIN SEN ARVOINEN!! 

Onnea, toivottaa Silver Barin koko tiimi ja henkilökunta!

Vuoden kaunein sormus 2009: Tunteiden Vuori 

Vuoden kaunein sormus 2010:  Praha

Itsenäisyysvuodenlahja itselleni

Teetin itselleni lahjan: Itsenäisyysvuoden sormuksen!
Ja ajattelin kertoa teille miten sormuksen teettäminen voi edetä.

Itse ajatus lähti siitä että minulla oli pääkivi olemassa. Sinisafiirin olin ostanut Bangkokin korumessuilla joitain vuosia sitten. Minulla on hollantilainen ystävätär joka on jalokivi-specialisti, joten hänen kanssaan katselin läpi erilaisia jalokiviä, ja valitsin itselleni kauniimman sinisen värin minkä löysin ja vähän erikoisen muodon. Ystävätär auttoi ja neuvoi ja löydettiin safiiri jossa hyvä hinta-laatusuhde.

Sen jälkeen kivi on ollut kaapissa, odottamassa inspiraatiota tai hyvää syytä päästä koruun istutetuksi. Ja nyt ajankohta tuntui oikealta, kolmesta eri syystä. 1 - Kivi on sininen ja nyt on satavuotis-juhlavuosi.  2 -  Kävin tänä vuonna Hämeenlinnassa Kultasepät Narsakan pajalla tutustumassa heidän Festive-sormusvalikoimaan ja valmistusprosesseihin, jolloin tajusin että tämä on se paikka missä haluan että sormukseni tehdään.          3 - Olen ollut tänä vuonna tosi ahkera, joten ansaitsen tämän lahjan ;-)

Eli safiiri oli lähtökohtana. Sitten katselin Festiven sormusmalleja (www.festive.fi) ja valitsin siitä malliston joka miellytti. Halusin aika koristellun valkokultasormuksen joka sopii mun nykyisen sormuksen kanssa yhteen. Olen viime aikoina ihastunut ns krysanttireunoihin istutuksissa, ja niitä löytyi kyseisessä vintage-mallistossa. Mutta tietenkään ei löytynyt suoraan sellaista mallia mihin kyseinen kolmiomainen safiiri olisi sopinut. Joten piirsin hahmotelman:

Minun piirros ajatuksestani

Sen jälkeen sain Festiven kultasepältä pari eri ehdotusta, ja hei ajatelkaa, nämä kuvat ovat tietokoneella tehtyjä kuvia, sormukset eivät tietenkään tässä vaiheessa olleet olemassa:

Oikeanpuoleinen miellytti enemmän, mutta silti halusin vielä että safiirin ympärillä olisi sitä koristeltua krysanttireunaa. Joten sain vielä kolmannen kuvan ennenkuin päätin että "se on siinä":

Kultaseppä Marko Osala kääri hihansa ja aloitti valmistuksen. Parin viikon jälkeen sormus oli valmis ja nyt se on mun sormessa! Ja kyllä tykkään! Ihan mun näköinen, eikä liian hieno arkikäyttöön, mutta silti ei liian simppeli ja tylsä. Ei liian rimpula mun paksuihin sormiin, mutta ei myöskään tiukka paketti joka ei hengitä.

Mitäs te tykkäätte? Kiinnostaako sormuksen teettäminen?