tiistai 29. syyskuuta 2015

Vuosipäivä



Jihaa, blogimme täyttää tänään vuoden!

Kuinkahan moni sitä seuraa? Pystyn kyllä näkemään tilastoja joten tiedän suurin piirtein montako lukijaa meillä on…
Vuoden eniten luettu postaus oli 6.1.2015 epäaidoista koruista
Toiseksi suosituin oli 2.9.2015 mallikuvauksista.

Antakaa palautetta! Mistä haluatte lukea jatkossa? Onko jutut ollut mielenkiintoisia? Mistä postauksesta olet tykännyt eniten? Toivotteko enemmän ”asiaa” esimerkiksi jalokivistä, metalleista ja valmistuksesta, vai kiinnostaako teitä enemmän mun höpötykset mitä meidän arkipäivässä tapahtuu?
Voit voittaa nämä korvikset!

Ja vielä, vuosipäivän kunniaksi arvotaan kaikkien tämän päivän aikana Facebookissa blogi-jaon tykkääjien ja jakajien kesken upouudet Unensieppaaja-korvakorut!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Uusi lehti työn alla



Neljäs korulehti on parhaillaan työn alla. Ei meitä nyt ihan lehtimoguleiksi voi sanoa, mutta kyllä välillä ihmettelen itsekin miten ihmeessä ollaan saatu aikaiseksi noin monta lehteä. Kun siis ollaan näitten korulehtien lisäksi väsätty muutama muukin lehti.
Nyt on siis työn alla korulehti numero neljä. Sitä tehdään tällä viikolla, joten jos on jotain juttu-toivomuksia niin vielä ehtii ehdottaa. Tässä numerossa kerrotaan muun muassa tulevista GSW-messuista, meidän Bangkokin messumatkasta, tämän hetken trendeistä, käsinkaiverruksesta ja korualan erikoisosaajista - ja tämä kaikki tietenkin vahvasti maustettuna ajankohtaisilla korunkuvilla.

Tässä ihan pieni sneak-peak kansikuvasta:

tiistai 15. syyskuuta 2015

Bangkokin timantinkovat terveiset

Terkkuja Bangkokista. Mitä korumessuilla oli tarjolla? Ei ole mitään tajunnanräjäyttävää uutuutta. Lamaa oli ilmassa sielläkin. Messut olivat pienemmät kun viimeksi, ja tuntui että näytteilleasettajilla ei ollut kunnon draivia tai rahaa kehittää mitään uutta, tuotekehittely junnaa paikoillaan.

Kullatut korut olivat edelleen suosiossa. Kullan väri on muuttunut hieman keltaisempaan, pinkki rosékultaus oli saanut hiukan väistyä. Kulta- ja hopeavärien sotkeminen oli yleistä, ja myös oksidoitua tummaa hopeaa näkyi aika paljon. BB-koruja näkyi edelleen, mutta ehkä ei yhtä vahvasti kun puoli vuotta sitten. Ohuita monenkertaisia kaulakäätyjä, korvia pitkin kiipeäviä korvakoruja ja usean sormeen pujotettavat sormukset erottuivat joukosta.


Ohuen ohuita kullattuja ketjuja, monta päällekkäin.

Messujen hauskin tarina (sorry mulla on vähän ronski huumori) tulee tässä:
Kiinalainen pariskunta kävi timanttiosastolla katsomassa timantteja. Pyysivät saada katsoa 6 karaatin timanttia.  Arvo joitain satojatuhansia euroja. Jollain ihme konstilla kiinalaisnainen onnistui vaihtamaan timantin taskussaan olleeseen zirkoniin! Näytteilleasettaja ei heti huomannut, mutta kun huomasi niin ilmoitti tietenkin heti poliisille. Pariskunnasta löytyi videotallenteelta hyvä kuva, joka lähetettiin lentokentän polisiille, ja yllätys yllätys, ne nappasivatkin pariskunnan kiinni lentokentällä. Pariskunta ei kuitenkaan myöntänyt mitään, väittivät olevansa turisteja. Mutta kun pariskunta laitettiin röntgenlaitteeseen, naisen läpivalaisussa näkyi pieni timsu!! Joten ei muuta kun häkkiin odottamaan kakkoshätää. Ja kun hätää ei tullut, niin ei muuta kun ulostuslääkettä kehiin. Ja vaikka sitten ei enää ollut mahdollisuutta pidättää hätää, niin timanttia ei vaan näkynyt! Se oli jotenkin jumittunut johonkin pieneen koloon tai vekkiin vatsalaukussa. Naisella oli kuitenkin siinä vaiheessa jo niin paha olo että suostui lääkärin toimenpiteisiin. Lääkärin tähystyksessä saatiin timantti napsittua pinseteillä ja palautettua oikealle omistajalleen.

Onneksi hopeapuolella ei ole niin arvokkaita tuotteita että kenenkään kannattaa ajatella tämänkaltaisia vaihtoehtoja. Meidän timantit on ihan eri luokkaa...
Ps. Tuli vielä mieleen: haluaisitko sinä ostaa timantin joka on matkustanut läpi kiinalaisnaisen suolta..? ;-)

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Korumalli - "vääränkokoisten" mahdollisuus



Tällä viikolla ollaan kuvailtu, ja taidettiin saada aikaiseksi seuraavan korulehtemme kansikuva. Koko tiimimme on amatöörejä, joten täydellisen kuvan onnistuminen on paljolti tuurista kiinni, sekä tietenkin yrityksen ja erehdyksen kautta.

Korukuvauksissa on ihana nähdä miten "vääränkokoisesta" mallista voi saada upean korumallin. Nainen joka on kuvankaunis mutta liian lyhyt malliksi on oiva korumalli. Tulevan lehden kansikuva on tästä täydellinen esimerkki.

Lehti ilmestyy lokakuussa, joten vielä joudutte hieman odottamaan lopputulosta, mutta tässä hieman behind-the-scenes-kuvia.


Minä avustin muunmuassa pitämällä takaseinän kangasta ylhäällä. Tärkeä tehtävä ;-)
Studio on rakennettu meidän autotalli-varastoon.
Kuvaaja-Pasi joutuu seisomaan tallin ulkopuolella...
Mallille tulee kylmää kun istuu paikoillaan...lämmitin auttaa!
Kuvauksissa on paljon odottamista. Tässä Pasi odottaa korujen asettelua.
Näissä kuvauksissa tarvittiin purkkaa...hih hih.... myöhemmin selviää miksi...
Kuvien viimeistely tapahtuu Pasin tietokoneella.

perjantai 28. elokuuta 2015

Håll pengarna på ön!



Täällä meidän Kemiönsaarella, joka muuten on Suomen toiseksi suurin saari heti Ahvenanmaan jälkeen, oli joskus kymmeniä vuosia sitten kampanja jonka slogan oli ”HÅLL PENGARNA PÅ ÖN”, eli pidä rahat saarellamme. Silloin paikallisten yritysten pahimmat kilpailijat olivat turkulaiset ja salolaiset liikkeet. Näin on varmasti edelleen, ja näitten lisäksi on tullut nettikauppa sotkemaan pienten paikallisliikkeiden kaupankäyntiä.
Itse käytän esimerkiksi meidän paikallista ruokakauppaa, vaikka tiedän sen olevan kalliimpi ja valikoiman olevan pienempi kun markettien. Arvostan sitä että kauppa on kävelyetäisyydellä, että palvelu on henkilökohtaista ja että kaupassa on aina vastassa tutut kasvot. En kaipaa notkuvia hedelmähyllyjä ja pullolleen täytettyjä leipävitriinejä, vaikka toki myönnän että aina silloin tällöin on kiva käydä kaupungissa katsastamassa uusi tuotteita ja runsaita valikoimia. Enemmän arvostan kuitenkin sitä, että kaupantäti kysyy minulta mitä jogurttia minä toivoisin ensi viikolle, kun hän on parhaillaan tekemässä tilausta. Ja vaikka kissanruokia löytyy ehkä vain pari eri sorttia, niin kunhan kerron mistä mausta ja tuotemerkistä meidän kissat tykkää niin hyllyllä on juuri sitä.
Äskettäin kaipasin pientä piirustuspalvelua, ja kyllä tuntui hyvältä kun omalta kotipaikkakunnalta löytyikin taitava piirtäjä/valokuvaaja/tatuoija, joka onnistui tekemään minulle juuri sellaisen kuvan kun olin mielessäni piirtänyt, mutta taitoni eivät taipuneet siihen. Hän on käynyt samaa koulua kun meidän omat tytöt, hänen äiti on töissä viereisessä kalatehtaassa… tuntuu palkitsevalta antaa työtehtävän nuorelle yrittäjälle joka on oman paikkakunnan kasvatti.

Pienessä paikkakunnassa on varmasti paljon huonoja puolia, mutta silti olen enemmän landepaukku kun kaupunkilainen. Ja koska en varmasti ole näitten ajatusteni kanssa yksin, niin tällä kirjoituksella haluan kannustaa teitä kaikkia käyttämään pientuottajia, paikallisia pienyrittäjiä ja tietenkin pieniä kultasepänliikkeitä…

maanantai 17. elokuuta 2015

Bloody Bangkok

Kolmen viikon päästä mennään taas Bangkokiin korumessuille. Matkustaminen kuulostaa usein ihanalta, mutta se johtuu siitä että useimmiten matkustaminen yhdistetään lomailuun. Silloin kun matkustaminen tehdään työn takia se muuttuu yhtäkkiä taakaksi.
Bangkok ei kuulu mun lempikaupunkeihin. Siellä on aivan liikaa ihmisiä, liian kuumaa, liian kosteaa, liian likaista ja vaikka ihmiset ovat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia niin silti en tunne itseni kotoisaksi siellä. Ja olen vakuuttunut siitä että vaikka thaimaalainen olisi miten korkealle koulutettu, niin jotenkin heidän maalaisjärkensä ei ole samalla tasolla kun meikäläisten…
Ja jotta matkustaminen sinne muurahaispesään ei tuntuisi edes hitusen verran houkuttelevalta, niin päivän pääuutinen kertoo pommi-iskusta Bangkokin keskustassa, missä ainakin 12 ihmistä on kuollut.

Joten nyt: kaikki Bangkok-fanit! Puolustautukaa ja kertokaa miksi minun pitäisi iloita siitä että lähden kohta sinne?

torstai 6. elokuuta 2015

Myyjä vai liikkeen vahti



Liikkeen myyjä (tämä koske sekä korualan liikkeitä että myös muita aloja) on usein yrityksen käyntikortti, se osa yrityksestä joka näkyy selkeästi ulospäin. Tämä on siis erittäin tärkeä rooli. Tuote saattaa olla maailman paras, mutta jos myyjä on huono voi kauppa mennä silti sivu suun.

Hyvä myyjä on kiinnostunut myymistä tuotteistaan, asiakkaistaan ja kiinnostunut siitä että saa tehtyä hyviä kauppoja nyt sekä tulevaisuudessa. Hän siis perehtyy tuotteisiin, esimerkiksi korualalla tämä tarkoittaa että selvittää mahdollisimman paljon tietoa metalleista, kivistä, korujen alkuperästä, kellojen käyttöohjeista, horoskooppien päivämääristä...infoa löytyy vaikka kuinka paljon mitä voi opiskella. Ainahan on parempi että osaa suoraan vastata asiakkaan kysymyksiin kun että selvittää jälkeenpäin.
On myös jonkinlainen taito osata kysellä asiakkaalta tietoa silloin kun asiakas itse on epävarma ostostaan. Otetaan esimerkki: mies tulee liikkeeseen ja haluaa ostaa lahjan. Hyvä myyjä alkaa heti kyselemään; tuleeko se naiselle, ehkä "omalle" naiselle vaiko tyttärelle, onko syntymäpäivälahja, paljonko täyttää, onko hänellä reikiä korvissa, käyttääkö yleensä kultaa vai hopeaa, roikkuvia vai nappeja, onko yleensä värikkäitä ja isoja vai pientä huomaamatonta... Sillä tavalla löytyy yhteistyössä asiakkaan kanssa hyvä ja sopiva lahja, joka varmasti miellyttää lahjansaajaa, ja asiakas tulee varmasti uudelleen. Jos samassa tapauksessa myyjä seisoo tumput suorana eikä uskalla tai viitsi kysyä ja "lypsätä" asiakkaalta, niin asiakas varmasti tulee epävarmaksi ja miettii että olisko kuitenkin parempi ostaa pölynimuri tai paistinpannu...

Summa summarum, tämä ala kaipaa reippaita myyjiä jotka iloisesti ja reilusti osaa asiansa. Ja pieni pilke silmäkulmassakaan ei ole haitaksi, kerron teille vielä tarinan minun viime kesän lempimyyjästä:
Nuori mies tuli meille töihin ilman minkäänlaista alan työkokemusta. Ajatus oli että hän voi tehdä vähän pihatöitä, varastojen siivoamista ja jotain pientä sarjatyötä koruverstaalla. No, yhtenä päivänä joku liikkeemme myyjistä sairastui, eikä ollut ketään sijaista, joten äkkiä opetin hänelle kesäkauppamme kassakoneen ym. Suht hyvin meni, ja vaikka jotain pientä virhettäkin tuli, niin seuraavan päivän feedbacki sulatti sydämeni: Vanhempi rouva tuli kysymään että kuka on se teidän uusi myyjäpoika, hän oli niiiiin ihana, ja kun minä en osannut päättää että ostanko minä ne siniset vai valkoiset korvakorut, niin poika sanoi että tietenkin hän haluaisi myydä ne molemmat parit, mutta jos hänen pitäisi valita, niin hänen mielestään ne siniset sopivat paremmin rouvan silmien väriin!
Rouva oli aivan myyty!!! Ja nuorimies oli kesän paras myyjä!

Kannattaa siis muistaa että siellä liikkeessä ei olla vaan ottamassa rahaa vastaan ja vahtimassa että kukaan ei varasta, vaan myyjän työ on paljon muutakin. Jotenkin näin kesäaikaan se ehkä vähän korostuukin, että ihmiset haluavat myyntihetkestä KOKEMUKSEN, missä käydään dialogi myyjän ja ostajan välillä, ja tullaan yhteisymmärrykseen joka on molemmille yhtä hyvä. Silloin syntyy kestävä asiakassuhde joka voi kehittyä; jonain päivänä pikkutyttö joka tänään osti vaan pienet hopeakorvikset menee naimisiin ja tarvitsee timanttisormuksen jne....

Tämä ei ole myyjän työtä... ;-)