Aloitetaan juontaja Ella Kannisen korviksista. Upeat, näyttävät, korostavat hänen kaunista kaulaa ja sopivat täydellisesti kampauksen kanssa. Näyttävien korvakorujen kanssa ei tarvita kaulakorua, joten Ellan paketti on just hyvä näin; ei liikaa, ei liian vähän.
Satu Hassilta puuttuu korut täysin. Okei, mitali löytyy, mutta kun mekon kaula-aukko on kuin tehty kauniille kaulakorulle tuntuu hirveän sääliltä että kaulaa ei korista mitään. Harmaa, väritön olemus olisi saanut piristystä näyttävästä kaulakorusta.
Jasper Pääkkösen daamilla oli upea mekko joka peitti toisen olkapään. Silloin on fiksua jättää kaulakoru pois, ja kuten hänen tapauksessa satsata näyttävään rannekoruun. Hieno oivallus! Kampaus on ok, mutta olisin kaivannut vahvempaa meikkiä.
Susanna Koski on rohkea asusteenkäyttäjä, mutta ei tänä vuonna ihan onnistunut. Näyttävä hiuskoriste vei huomion kaikesta muusta, ja pienet, sirot korut hukkuivat kokonaisuuteen. Korut sinällään ovat kauniita, muistaakseni arvokkaitakin, mutta varsinkin kaulakorun olisin mieluummin jättänyt kokonaan pois, se ei tuo mitään lisäarvoa outfittiin, vaan näyttää enemmän siltä että kaulaan on jäänyt vahingossa mummolta saatu rippikoru.
Tästä asiasta jaksan paasaa: kauniille kaulakorulle pitää antaa tilaa! Tässä on upealla kaulakorulla juuri oikeanlainen kaula-aukko, ja koru saa levätä kantajansa iholla.
Ja heti perään kuva tapauksesta jossa on kaunis koru, kaunis kantaja, kaunis mekko, mutta koru ei pääse oikeuksiinsa koska kaula-aukko on väärän mallinen. Koru jää osittain kankaan päälle ja melko varmasti jossain vaiheessa iltaa se piiloutuu kankaan alle, tai vippaa ja sojottaa aukon reunalla.
Ja toinen samanlainen:
Ja vielä kolmas missä kaulakoru leikkii kuurupiiloa mekon alla:
Näitten floppien jälkeen sopii näyttää onnistuneita korvakoruvalintoja. Ensimmäisenä yksi linnanjuhlien suosikeistani; kanteletar Ida Elina. Yksinkertaisen kaunis mekko, klassinen kampaus ja meikki sekä upeat näyttävät korvakorut, jotka eivät kaipaa kaulakorua kaverikseen. Näin pitkät korvakorut näyttävät paremmilta ilman kaulakorua "häiritsemässä".
Toinen punainen mekko johon oli valittu hienot punaiset korvakorut ja fiksusti taas jätetty kaulakoru pois, juuri näin!
Ja myös painija Petra Olli oli valinnut sopivasti toispuoleiseen mekkoon sopivaksi näyttävät mustat korvakorut.
Seuraavaksi haluaisin nostaa esille erittäin kauniin korun, joka ei kuitenkaan saanut mediassa ansaitsemansa huomiota. Jenni Rutosen valmistama perhosaiheinen käsikoru on todella näyttävä eikä mikään perinteinen rannekoru. Ei kovin käytännöllinen, mutta linnanjuhliin sopiva.
Tällä hetkellä muodissa olevat tekstiilimäiset tupsukorvikset näkyivät myös linnanjuhlissa, ja minun täytyy myöntää etten tykkää niistä ollenkaan. Johtuukohan se siitä että ne eivät ole jalometallia? Mielestäni ne kuuluvat verhojen koristeeksi tai sisustustyynyjen reunoihin. Tässä kuva tyylikkäästä puvusta, ja kyllähän ne tupsut puhuvat samaa kieltä mekon kanssa, mutta eivät vaan tunnu tarpeeksi arvokkaalta. Olisin valinnut korvikset samaan tyyliin kun rannekoru; simppeliä, kruusaamatonta hopeaa.
Jaana Pelkonen olisi varmaan kaunis jätesäkissäkin, mutta olihan vuoden keltainen mekko taas nappivalinta. Ja näyttävät korvakorut sopivat asuun hyvin, tosin olivat kyllä pienikokoiseen Jaanaan nähden melkein liian isot. Mutta valovoimainen Jaana kantoi ne näyttävästi.
Sitten pieni muistutus siitä että kannattaa vilkaista peiliin ennenkuin astuu kameroitten eteen. Tai pyytää seuralaista tai jonossa takana olevaa tsekkaamaan että koru ei roiku vinossa...
Viime vuonna Almalla oli iso Suomi-leijona-kaulakoru linnanjuhlissa, se oli vähän kyseenalaista että onko se sopivaa... Tänä vuonna leijonat näkyivät yhden daamin korvissa, ja itse en tykännyt...eivät olleet edes kauniit mun silmissä...peukku alas.
Myös peace-merkki on mielestäni vähän liian naiivia. Kyllä kannanottoja saa ja kuuluukin tehdä, mutta se pitää tapahtua tyylikkäästi. Ei näin...
Sirkka-Liisa Anttila on kookas ja näyttävä nainen, ja vaikka hänen korut olivat aika tavallisia oli kokonaisuus onnistunut, myös silmälasit olivat tarpeeksi juhlavat (vaikka muuten en huolisi silmälaseja linnanjuhliin). Tykkäsin.
Toinen kookas koru joka ei saanut kaipaamansa tilaa oli seuraava perhoskoru. Ihan kaunis koru, mutta ahtaassa kaula-aukossa siitä tulee lapsellisen oloinen. Ja roikkuvat korvakorut olisin jättänyt pois.
Haluan nostaa esille vielä yhden kauniin kokonaisuuden. Iiris Flinkkilän hienostunut puku, meikki, kampaus ja ennen kaikkea korut oli kaunista katseltavaa. Vaikka koruissa ei ole suoraan mitään yhteistä muun outfitin kanssa (esim muoto tai väri) puhuvat ne täysin samaa kieltä ja ovat kun ludout toisilleen. Upea valinta!
Lopuksi on tietenkin "grande finale", illan First Lady, Jenni Haukio. Vaikka korvakorut eivät ole minun makuuni, sopivat ne hienosti hänen futuristiseen mekkoon ja mitaleihin, ja hänen kampauksensa tuovat korvakoruille oikeutta.
Mitä ajatuksia minun mietteet herättivät teissä? Oletteko samaa vai eri mieltä? Olenko jäänyt jostain mehukkaasta korusta paitsi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti