Nämä yksivuotisjuhlat toivat kuitenkin mieleen raskauskorun, jota ystäväni kantoi raskausaikana. Raskauskorullahan on pitkä historia ympäri maailman. Esimerkiksi Balissa ja Meksikossa odottavat naiset ovat pitäneet erilaisia raskauskoruja satoja vuosia. Korussa on herkkä, helisevä ääni jonka tarkoitus on rauhoittaa vatsassa olevaa sikiötä. Koru on usein pallon muotoinen, mutta voi olla myös esimerkiksi sydämen- tai norsunmuotoinen. Korun sisällä on jonkunlainen pieni mekanismi tai väkärä, joka liikkuessaan kilisee hellästi korun sisäseinää vasten. Isommasta pallosta lähtee yleensä kauniimpi ääni kun pienestä. Korua pidetään pitkässä ketjussa, jotta ääni kuuluu vatsassa olevalle vauvalle.
Vauvan synnyttyä tuore äiti kantaa edelleen korua, ja vauva yhdistää korun turvalliseen äitiinsä, ja voi esimerkiksi hiplata korua imetyksen aikana. Kun tulee se aika, että äiti haluaa jättää vauvansa hoitoon, voi hän jättää korunsakin hoitajalle, jolloin korulla on lohduttava vaikutus vauvaan joka on ensimmäistä kertaa erossa äidistään.
Raskauskoru periytyy usein äidiltä tyttärelle. Se on iättömän kaunis, ja vaikka usein näkee että siihen on tullut kolhuja, niin kolhutkin ovat merkki eletystä elämästä eikä yleensä häiritse kantajaa.
Ja voihan vauva sitten itsekin käyttää korua vaikka yksivuotisjuhlissa. Jollei hänellä sitten on tuttuja joka antaa hänellä kaikenlaisia muita koruja, kuten esimerkiksi lammasriipuksia ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti