Messut olivat aika rauhalliset. Uusi, ehkä hiukan epäseksikäs paikka oli varmaan osasyynä siihen, mutta uskon että suurin syy on siinä että kultasepänliikkeillä on nyt tosi tiukkaa aikaa. Moni liike pärjää nippa nappa rimaa hipoen, joka tarkoittaa että mitään impulssiostoksia ei tehdä, ja muutenkin lompakosta pidetään tiukasti kiinni. Lama-sana on monien huulilla, ja monella paikkakunnalla työttömyys on korkea, ostovoima tiukoilla.
Toivon että tässä maassa saataisiin kohta joku piristysruiske jostain. Muuten kaikki ihanat pienet liikkeet tulevat häviämään, ja henkilökohtainen palvelu ja räätälöity valikoima katoaa. Isot ketjut jylläävät, jolloin valikoimat määrätään korkeimmissa portaissa. Mun mielestä messuilla on niin ihanaa kuulla kun myyjät valitsevat koruja, ja sitten ne juttelee keskenään että "hei, tää otetaan, tää sopii sille Lehtolan rouvalle" tai " hei montaaks otetaan näitä, kun meillä on se vinttikoirakerho siinä naapurissa?" Itse ajattelen useasti ihan samalla tavalla, esimerkiksi kun tilaan pororiipuksia niin minulla on mielessäni esim Pulkkisen liike siellä Rovaniemellä...
Tukkuliikkeenä yritämme tukea pieniä liikkeitä tarjoamalla heille iso valikoima, hyvät maksuehdot ja tukemalla myyntiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Seuraamme jatkuvasti muotia ja uusia tuulahduksia maailmalta, ja poimimme niistä suomalaiseen makuun sopivimmat.
Mikä oli messujen hittituote?
Siipi-aiheiset korut, feikkiseptumit ja kiipevät korvakorut.
Messuosastomme ennen kun ovat aukesivat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti