Jotenkin tuntuu että olisi pakko kirjoittaa jotain noista Pariisin tapahtumista, mutta en kuitenkaan jaksa. Eiköhän ne jotka tietää asiasta enemmän kirjoita tarpeeksi. Joten ajattelin kertoa teille jotain aivan muuta.
Yksi hyvä puoli siinä että meillä on sekä maahantuontia että omaa valmistusta on että me voimme itse tehdä joitain työvaiheita täällä pajalla. Sellaisia työvaiheita jotka joko ei ole tehty valmistajalla ihan ohjeitten mukaan, tai joihin ei vaan olla tyytyväisiä. Esimerkiksi korujen kiilto on usein tällainen dilemma. Omasta mielestään thaimaalaiset ovat saaneet aikaiseksi oikein kiiltävän pinnan...mutta meidän mielestä se on vielä liian utuinen tai hiukan kellertävä. Joten me laitetaan tässä tapauksessa korut täällä kiillotusrumpuihin ja kiillotetaan ne kunnes ollaan tyytyväisiä tulokseen.
Toinen asia mitä voimme itse tehdä on korujen kultaus. Tilaamme esimerkiksi hopeapalloja Thaimaasta, myydän suuri osa sellaisenaan, mutta osa kullataan. Meidän ei tarvitse ylläpitää kahta varastoa - hopeista ja kullattua- vaan pidämme varastossa vain hopeisia, ja tarpeen mukaan kullataan. Näin voimme myös varmistaa että saadaan juuri sen värinen kultaus kun toivotaan.
Miten se kultaus sitten tehdään?
Ennen kuin jatkat lukemista, mieti miten uskot sen tapahtuvan, ja kerro kommenteissa minulle. Olen nimittäin kuullut monta hauskaa versiota ja ajatusta...
Kerron tässä miten kullataan hopeapalloja. Koruihin laitetaan takakappale (lukko) kiinni, ja ne pujotetaan hopealangalle, samalle langalle kymmenkunta paria. Hopealanka "solmitaan" kiinni niin että siitä tulee "kiekura". Korut pysyvät näin kiekurassa yhtenä klimppinä. Tällä tavalla kaikki työvaiheet voidaan tehdä kiekuroille, ei tarvitse jokaista korua käsitellä yksitellen.
Ensin nämä kiekurat heiteään kiillotusrumpuihin, jotta korut puhdistuvat täysin. Pienikin rasvafläkki tai sormenjälki korussa tarkoittaa että kultaus ei pidä. Kiillotus kestää vaan muutaman minuutin, mutta tässä on isoksi avuksi tämä "kiekura-systeemi". Kiillotusrummuissa on nimittäin tuhansia teräskuulia, ja jos koruja pitäisi plokata sieltä yksitellen menisi ikä ja terveys. Tässä tapauksessa napataan rummusta vaan ne muutamat kiekurat. Ne on helppo löytää kuulien ja pesuvaahdon seasta.
Tämän jälkeen on kultauksen vuoro. Korut dipataan elektrolyyttiseen nesteeseen, johon johdatetaan anodi ja katodi, jolloin nesteessä olevista kultapaloista imeytyy 24-karaatin kultaa hopeakorun pintaan. Tämä kuulostaa vaikealta kemialta, mutta me käytetään tässä Bilteman akkulaturia, hih-hih! Kello on seinällä jotta kultaaja voi seurata aikaa; jokainen kiekura pidetään nesteessä noin minuutin.
Kuvassa näkyy kun syntyy pieni sähköreaktio, ja kulta kiinnittyy korujen pintaan. Aika kotitekoinen vekotin, mutta toimii!
Tämän jälkeen korut laitetaan taas kerran rumpuihin, jotta pinnasta tulee tasaisen kiiltävä ja kultainen. Sen jälkeen vaan nopea kuivaus ja -avot- valmista on.
Tämän jälkeen korut vaan koteloon ja asiakkaalle! Ja muistakaa, että näissä kullatuissa hopeakoruissa on se hyvä puoli, että kun kultaus pikkuhiljaa kuluu pois, niin alta paljastuu HOPEA! Eikä mikään kuttaperkka-metalliseos-kukkakaalikorvaa-kasvattava-möhnä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti