Kävin pikaisella viikonloppuvisiitillä äidin kanssa Hollannissa. Ensin vietettiin päivä Amsterdamissa ja sitten toinen päivä Schoonhovenissa. Amsterdamhan on tulppaaninen, kanavien, ilotyttöjen ja ruohon lisäksi tunnettu myös timanteistaan. Joten ainoa museo johon mentiin oli Diamondmuseum.
Schoonhoven taas kutsutaan Zilverstad:iksi, eli hopeakaupunki. Eli siellä käytiin Zilvermuseumissa. En siis pääse lomallekaan ilman että korumaailma seuraa minua... no kai se vaan kiinnostaa.
Ja olihan se mielenkiintoista.
Timanttimuseossa opin että timantin mittayksikkö KARAATTI tulee sanasta QIRAT, joka on johanneksenleipäpuun siemen. Tämä siemen käytettiin aikoinaan itämaisissa basaareissa vaakojen vastapainona. Siemenet olivat riittävän kevyitä ja tasapainoista mittaamaan kullan painoja. Timantin mittayksikkö on karaatti, joka siis perustuu painoon, vaikka yleensä myös korkeampi karaatti tarkoittaa myös isompaa kokoa timantissa, mutta periaatteessa timantin koko voi vaihdella hionnasta riippuen vaikka karaatti (eli paino) olisi sama.
Hopeamuseossa oli seppä työssään ja paljon kauniita esineitä, mutta en ehkä kokenut mitään ahaa-elämystä.
Sen sijaan olin ällikällä lyöty seuraavana päivänä kun pääsin käymään yhden taitavan hopeasepän pajalla. Herra oli suunnitellut upean kahvipannun muotoisen veistoksen, joka pystytettiin juhlallisin menoin kaupungin yhteen liikenneympyrään. Työkalut oli vähän eri kaliiperia kun täällä meidän pajalla...
Kävin myös ystävättäreni firmassa, missä hän myy jalokiviä ja helmiä. Koska oli sunnuntai en päässyt kuolaamaan kaikkia ihania kiviä koska ne oli monen lukon takana holvin suojassa, mutta kivinauhoja ja helminauhoja pääsin räpläämään.
Parasta viikonlopussa oli kuitenkin ihanaa laatuaikaa maailman parhaan äidin kanssa sekä Birin ihanat kissanpennut! Kurr nau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti