Lehden teossa jännittävin hetki on se, kun päätät että NYT se on valmis. Sitä kun voisi oikolukea ja tsekata ja viilata loputtomiin, mutta jossain vaiheessa on pakko päättää että "nyt se on siinä"! Se on sitten niin lopullista. Monessa asiassa voi miettiä että asioita voi sitten myöhemmin viilata. Esimerkiksi jos tekee remonttia, niin aina voi sitten myöhemmin vähän fiksata. Tai jos maalaat taulua, niin sulla on ainakin teoreettinen mahdollisuus myöhemmin lisätä maalia jos lopputulos ei oikein tyydyttänyt. Tai kultaseppä tekee korun, myy sen asiakkaalle, niin vielä senkin jälkeen siihen voi lisätä kiviä, kaivertaa, sahata, poistaa... Mutta kun lehti lähtee painoon niin se lähtee maailmalle juuri sellaisenaan. Vaikka jälkeenpäin huomaa että lehdessä on painovirhe, niin en voi enää kutsua kaikkia lehtiä takaisin, enkä voi lähteä tuhansien lehtien perään maailmalle korjaamaan virhettäni. Lehti jää historiaan sellaisenaan kun se on sillä hetkellä kun me päätämme että se on valmis. Virheineen.
Jännää!
Forssaprintissä koneet jauhaa parhaillaan, ja ensi viikolla maailmalle ilmestyy neljäs Silver Bar & Classic-lehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti