Kun koru palaa kotiin

Olen kirjoittanut aikaisemmin tapauksesta jonka kohtasin kerran meidän Kemiön kultasepänliikkeessä. Vanha nainen toi rikkinäisen ruttuisen came-sormuksen korjattavaksi, ja minä aloitin selittämään että korjaaminen on vaikea ja suht kallista, että samaan hintaan voisi saada uuden, mutta tietenkin jos sormuksella on kova tunnearvo, niin sitten... Ja rouva kertoi tarinan miten hän oli hukannut sormuksen kymmeniä vuosia sitten, mutta sormus oli löytynyt kukkapenkistä kun se lävisti tulppaaninupun. Eli tunnearvoa todellakin löytyi siitä sormuksesta, ja se korjattiin.

Hiljattain saatiin lukea kanadalaisnaisesta, joka oli hukannut sormuksensa 13 vuotta sitten. Kun 84-vuotiaan naisen miniä viime viikolla löysi ryytimaasta porkkanan jolla oli "vyötäröllään" sormus, hän arvasi mistä on kyse, ja palautti sormuksen anopilleen. Ja sormus oli edelleen sopiva!

Tähän tarinaan sopii vielä kertomus tältä päivältä. Löysin viime viikolla jännännäköisen korvakorun kylämme kylpylän lattialta. En ollut ikinä nähnyt korua, mutta ensimmäinen ajatus kun näin korun oli että en voi kuvitella kenelläkään muulla tällaista korua kun lukio-opettajallani monen vuoden takaa. Okei, onhan saaremme ja kylämme pieni, mutta koru olisi voinut olla kenen tahansa tuhansista kemiönsaarelaisista, tai kenen tahansa turistin koru. Mutta jostain syystä olin ihan varma että kyseessä on tutun opettajan koru. Joten menin kylpylän vastaanottoon, ja kysyin että onko kyseinen henkilö käynyt tänään täällä uimassa. En ollut edes yllättynyt kun vastaus oli että "kyllä on".

Joten ei muuta kun kuva ja viesti Facebookin kautta Tiiti-opettajalle, joka olikin jo huomannut hukanneensa korun. Ja ilo oli suuri kun hän sai kuulla että koru on löytynyt, ja ihmetys vielä isompi kun kerroin että olin heti aistinut että koru on hänen.

Mutta kuunnelkaa tämän korun tarinaa: korun on valmistanut Tiitin ensimmäisen miehen kolmannen vaimo ja on uniikkikappale. Koru on valmistettu hopealusikasta johon on stanssattu musta peltipala itäsaksalaisesta olutpurkista ja punainen peltipala länsisaksalaisesta cocacola-purkista! Mahtavaa symboliikkaa! Ja vielä se on ihmeellistä, että Don Juan-miehen kaikki ex-vaimot ovat hyviä ystäviä ja tekevät toisilleen uniikkeja lahjoja.

Sain löytöpalkkioksi ihanan Tiitin maalaaman alkuperäisakvarellin joka pääsee kohta korutehtaan seinälle kunniapaikalle!

Räätälöidyt apuvälineet

Koruala on suht pieni ala, ainakin valmistuspuoli. Työkaluja on saatavilla rajoitetusti, ja ne on usein kalliita suhteessa käyttötarkoitukseen. Ei ole järkevää ostaa kalliita työkaluja jota tulee käytettyä vaan pari kertaa vuodessa, vaikka olisi kuinka näppärä.

Tämä tarkoittaa sitä, että kekseliäät kultasepät ovat oppineet uusiokäyttämään toisten työkaluja. Esimerkiksi hammaslääkärin vanha työkalupakki on ihan kultakaivos kultasepälle.
Myös lääkärin vanhat veitset, skalpellit sekä tietenkin desinfiointiaineet ovat kovassa käytössä.

Oheisessa kuvassa ihan räätälöity sormusten lajitteluteline. Sormuksissa kun on maailmanlaajuisesti eri tapoja mitata kokoja, tarkoittaa että kun tilaamme sormuksia niin koot ovat vähän niin ja näin sinnepäin. Joten tällainen eksklusiivinen vempain tehtiin vaan sitä varten että saadaan sormukset lajiteltua koon mukaan.  Pitäiskö laittaa hakemus patentista?

Kesä loppusuoralla

Blogi on ollut radiohiljaisuudessa, mutta se ei tarkoita että oltaisiin lepäilty laakereilla. Kesäkaupat ovat pitäneet kiireisinä, sekä "normaali"-työväen lomat tuottavat aina vähän ylimääräistä duunia yrittäjälle. Ollaan me muutamia puolikkaita päiviä lomailtu, ja ehkä kourallinen kokonaisia päiviä oltu vapaalla.

Kesä jatkuu vielä pari viikkoa, ja jos kelit ovat ok meillä on vielä mahdollisuus vähän lomailla, varsinkin kun suurin osa työntekijöistä ovat back-in-busines ja kesäkaupat hiljenevät. Mutta saa nähdä... Ehkä joku venereissu tulee tehtyä tai löhöilypäivä vietetty mökillä.

Joka tapauksessa meillä on suunnitteilla viikonlopun reissu Pietariin alkusyksystä. Onko kellään kokemuksia? Jotain mitä on pakko tehdä tai nähdä?

Miten teidän kesä on mennyt? Mikä on parasta kesässä?
Tässä vielä vähän meidän kesäfiiliksiä, seuraava postaus on sitten taas jotain koruasiaa ;-) :

Eko-morkkis

Mulla on harvoin morkkis. Jos on, niin se on yleensä tekemättömistä töistä. Jos olen lorvaillut vaikka olisi ollut paljon duunia odottamassa.

Mutta nyt on eko-morkkis.

Asiakkaamme (siis kultasepänliikkeet) ovat jo jonkun aikaa kyselleet että olisko meillä antaa pieniä muovipusseja, siis sellaisia mihin ne laittavat korut kun asiakas käy ostamassa heiltä Silver Bar-koruja. Sehän toimii samalla mainoksena meille.

Metsästin pusseja jo alkuvuodesta lähi-idän messuilla, mutta ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa, itse asiassa vaihtoehdot olivat tosi vähissä... en silloin miettinyt sen kummemmin syytä. Kotiin tultuani tilasin kuitenkin niitä pusseja suomalaiselta maahantuojalta, joka osaltaan tilasi ne Kiinasta. Toimitusaika siis pari kuukautta.

Näitten kahden kuukausien aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Osallistuin mm Itämeri-seminaariin, missä puhuttiin maailman jätevuorista, meren mikromuoveista jne. Luin lehdestä miten Hong Kongissa oli kauhea meteli siitä miksi mansikat ovat pakattuna muovihöttöön ensin yksitellen ja sitten hienoihin lahjarasioihin, ja paketin päällä vielä jotain punaisia rusetteja ja valentine-liirumlaarumia. Huomasin myös että monessa tavaratalossa ja isoissa ketjuissa on kaikki muovikassit muuttunut maksullisiksi.

Eli viimeisten kuukausien aikana olen ympärilläni huomannut selvän kasvavan tietoisuuden muoviroskien haitoista, ja yleisesti vihreän ajattelun lisääntyneen.

Ja mitä minä teen?? No minähän menin sitten tilaamaan 10 000 kappaletta muovipussia!!!!!

Aah, että ottaa päähän! Miksi en tajunnut tätä vähän aikaisemmin? Olisin voinut tilata jotain ekoystävällisempää, ja vaikka puolet vähemmän! Kyllä minä tunnen itseni nyt niin rosvoksi että hävettää, ANTEEKSI!

Onneksi meillä on olemassa myös sellaisia kuitukangaspusseja, tosin ne on 5 kertaa kalliimmat, ja väärän kokoiset...

Jotta voisin nukkua yöni paremmin, olen tutkinut mahdollisuutta lahjoittaa johonkin ympäristöhyväntekeväisyyteen jonkun hiilijalanjälkeä edustavan summan... en tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta ehkä se vähän auttaisi tähän morkkikseen.

Ja ehkä mun täytyy ajatella että noi meidän pussit ovat kuitenkin aika nättejä, joten ehkä niitä ei käytetä sellaisella "slit-och-släng"-ajatuksella, vaan että ne jäävät käyttöön ainakin muutaman kerran ennenkun joutavat roskiin. Ainakin ne kuitukangaspussit ovat tosi suosittuja kenkäpusseja.

No, tämä avautumiseni blogiin ehkä myös auttaa vähän mun morkkikseen. Kertokaa mielipiteenne. Saa myös haukkua. Olen sen ansainnut.

Tullin valvonta

Tuotteet mitkä tuomme maahan tulevat kaikki Suomen Tullin kautta. Tullin tuoteturvallisuusyksikön tehtävä on pitää huolta ettei Suomeen pääsee tuotteita jotka ovat haitaillisia terveydelle. Koru-eristä haetaan siis lähinnä nikkeliä sisältäviä koruja, mutta myös esimerkiksi kadmiumia. Tullin valvontaosasto tekee silloin  tällöin pistokokeita niin meidän kun muitten maahantuojien korueristä.

Kun tullin valvontaosasto on päättänyt tehdä pistokokeen, FedExiltä tulee meille ilmoitus siitä että paketista otetaan näytteitä, ja samalla kysyvät mitä haluan että loppupaketilla tehdään. Olen aina antanut koko paketin jäädä odottamaan lopputulosta, eli saan tuotteet itselleni vasta kun niillä on puhtaat paperit.

Vielä ei ole koskaan ollut tuotteissa mitään moitittavaa, joten en ole ihan varma mitä tapahtuu jos koruissa olisi jotain kiellettyä ainesta... kai ne pitää hävittää? Mutta tähän asti kaikki tuotteet ovat olleet täysin puhtaat, joten peukut ylös meidän toimittajille siitä. Ilmoitan mahdollisista pistokokeista aina meidän ulkomaalaisille tavarantoimittajille, jotta ovat tietoisia siitä että tässäpäin maailmaa on erittäin tärkeää että tuotteet ovat sitä materiaalia mitä sovitaan.

Noin kuukausi sitten meille sattui taas kaksi koruerää jäämään valvontaan, mutta kaikki oli hyvin, ja parhaillaan niitä hinnoitellaan ja laitetaan myyntiin. Ainoa mikä minua valvontajärjestelmässä häiritsee on se, että jokainen kontrolli on maksullinen. Näistä viime eristä toinen pistokoe maksoi 200 euroa ja toinen 400 euroa. Ja molemmat on tietenkin maksettava riippumatta siitä onko lopputulos hyväksytty tai hylätty. Joten kalliiksi tulee nekin korut...

No, ainakin voi hyvillä mielin myydä, kun tietää että on puhtaita hyväksyttyjä koruja!

Kuntoilua

Yrittäjänä on useimmiten loppumaton kiire. Kiireessä usein unohtuu omasta kunnosta huolehtiminen. Usein tulee touhuttua paperihommia yömyöhään, viikonloputkin menee usein messuilla ja tapahtumissa... ja kun joku vapaapäivä osuu kohdalle niin haluaa mieluummin viettää sen leväten tai ystävien seurassa kun punttisalilla tai pururadalla.

Olen kuitenkin oivaltanut sen että kun kunto on hyvä, jaksaa paremmin ja työnteko on tehokkaampaa kun välillä saa hikoilla oikein kunnolla. Paperiduunitkin helpottuu ja aivot ajattelevat selkeämmin kun välillä pääsee ulkoilmaan juoksemaan. Joten usein "uhraan" kallista vapaa-aikaa urheilemiseen.

Lauantaina oli taas pieni koitos. Jalassani on koko vuoden muhinut pieni rasitusvamma, joka ei vaan ole halunnut jättää mut rauhaan. Vamma on pahentunut aina juostessa, joten jätin juoksun kokonaan maaliskuusta lähtien. Olen harrastanut muuta liikuntaa, joten kunto on ihan ok kunnossa, mutta se juoksukunto on aika heikko....Lähdin sitten kuitenkin perinteiseen Siltajuoksuun, puolimaratoniin Taalintehtaalta Kasnäsiin.

Kuva: Cami Moberg

Ekat 10 kilsaa meni oikein mainiosti, mutta sitten rupesi jalka muistuttamaan vammastaan, ja viidentoista kilsan kohdalla rupesi jo tuntumaan siltä ettei juokseminen tällä jalalla ole ihan terveellistä... Loput viisitoista kilsaa meni siis vuorotellen kävellen ja hölkäten...ja pääsin maaliin hymy huulilla aikaan 2,22.

Herra ja Rouva Silver Bar
Kuva: Tanja Liljeqvist

Kuten kuvista näkyy, juoksuni teemana oli Suomi100-vuotta. Olen joka vuosi ollut pukeutuneena johonkin hassuun pukuun, ja voin jo ylpeillä pienellä faniklubilla tapahtumassa ;-)
Korvissa heilui Silver Barin suomilippu-korvikset, jotka todistettavasti kestävät niin hikikylvyn kun äärettömän heilumisen.

Korvissa aiheesen sopivat korvikset.
Kuva: Petri Järvinen

Ja vaikka sunnuntaina en pystynyt astumaan kantapäälle, niin uskon silti että urheilusuoritukseni edesauttaa jaksamistani, ja pitkällä tähtäimellä se parantaa vointiani ja terveyttäni. Ja hei tänään mä kävelen jo ihan normaalisti, en edes onnu!

Joten ei mitään tekosyitä: aina kannattaa harrastaa urheilua!

Odotettu paketti

Vihdoin saapui kauan odotettu paketti!
Hong Kongin messuilla tehty tilaus oli vihdoin valmistunut, ja ensi viikolla meille tulee myyntiin kymmeniä ihania uutuuksia.

                           

Lähtiessäni messuille helmikuussa kyselin työntekijöiltä minkätyyppisiä koruja mallistomme kaipaa, onko jotain mitä meiltä puuttuu? Muutama ihan selvä pyyntö tuli, esimerkiksi rauhanmerkki-korvis, merenneito-korvis. Mutta sitten ne sanoi sen maagisen sanan: kissakorviksia!!
Joten minähän olen tilannut kissakorviksia!! Sillei 10-15 eri mallia!
Aaaah, mä oon ihan täpinöissäni kaikista ihanista kissakoruista, kissakuumehan niistä nousee...