Eko-morkkis

Mulla on harvoin morkkis. Jos on, niin se on yleensä tekemättömistä töistä. Jos olen lorvaillut vaikka olisi ollut paljon duunia odottamassa.

Mutta nyt on eko-morkkis.

Asiakkaamme (siis kultasepänliikkeet) ovat jo jonkun aikaa kyselleet että olisko meillä antaa pieniä muovipusseja, siis sellaisia mihin ne laittavat korut kun asiakas käy ostamassa heiltä Silver Bar-koruja. Sehän toimii samalla mainoksena meille.

Metsästin pusseja jo alkuvuodesta lähi-idän messuilla, mutta ei löytynyt sopivaa vaihtoehtoa, itse asiassa vaihtoehdot olivat tosi vähissä... en silloin miettinyt sen kummemmin syytä. Kotiin tultuani tilasin kuitenkin niitä pusseja suomalaiselta maahantuojalta, joka osaltaan tilasi ne Kiinasta. Toimitusaika siis pari kuukautta.

Näitten kahden kuukausien aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Osallistuin mm Itämeri-seminaariin, missä puhuttiin maailman jätevuorista, meren mikromuoveista jne. Luin lehdestä miten Hong Kongissa oli kauhea meteli siitä miksi mansikat ovat pakattuna muovihöttöön ensin yksitellen ja sitten hienoihin lahjarasioihin, ja paketin päällä vielä jotain punaisia rusetteja ja valentine-liirumlaarumia. Huomasin myös että monessa tavaratalossa ja isoissa ketjuissa on kaikki muovikassit muuttunut maksullisiksi.

Eli viimeisten kuukausien aikana olen ympärilläni huomannut selvän kasvavan tietoisuuden muoviroskien haitoista, ja yleisesti vihreän ajattelun lisääntyneen.

Ja mitä minä teen?? No minähän menin sitten tilaamaan 10 000 kappaletta muovipussia!!!!!

Aah, että ottaa päähän! Miksi en tajunnut tätä vähän aikaisemmin? Olisin voinut tilata jotain ekoystävällisempää, ja vaikka puolet vähemmän! Kyllä minä tunnen itseni nyt niin rosvoksi että hävettää, ANTEEKSI!

Onneksi meillä on olemassa myös sellaisia kuitukangaspusseja, tosin ne on 5 kertaa kalliimmat, ja väärän kokoiset...

Jotta voisin nukkua yöni paremmin, olen tutkinut mahdollisuutta lahjoittaa johonkin ympäristöhyväntekeväisyyteen jonkun hiilijalanjälkeä edustavan summan... en tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta ehkä se vähän auttaisi tähän morkkikseen.

Ja ehkä mun täytyy ajatella että noi meidän pussit ovat kuitenkin aika nättejä, joten ehkä niitä ei käytetä sellaisella "slit-och-släng"-ajatuksella, vaan että ne jäävät käyttöön ainakin muutaman kerran ennenkun joutavat roskiin. Ainakin ne kuitukangaspussit ovat tosi suosittuja kenkäpusseja.

No, tämä avautumiseni blogiin ehkä myös auttaa vähän mun morkkikseen. Kertokaa mielipiteenne. Saa myös haukkua. Olen sen ansainnut.

Tullin valvonta

Tuotteet mitkä tuomme maahan tulevat kaikki Suomen Tullin kautta. Tullin tuoteturvallisuusyksikön tehtävä on pitää huolta ettei Suomeen pääsee tuotteita jotka ovat haitaillisia terveydelle. Koru-eristä haetaan siis lähinnä nikkeliä sisältäviä koruja, mutta myös esimerkiksi kadmiumia. Tullin valvontaosasto tekee silloin  tällöin pistokokeita niin meidän kun muitten maahantuojien korueristä.

Kun tullin valvontaosasto on päättänyt tehdä pistokokeen, FedExiltä tulee meille ilmoitus siitä että paketista otetaan näytteitä, ja samalla kysyvät mitä haluan että loppupaketilla tehdään. Olen aina antanut koko paketin jäädä odottamaan lopputulosta, eli saan tuotteet itselleni vasta kun niillä on puhtaat paperit.

Vielä ei ole koskaan ollut tuotteissa mitään moitittavaa, joten en ole ihan varma mitä tapahtuu jos koruissa olisi jotain kiellettyä ainesta... kai ne pitää hävittää? Mutta tähän asti kaikki tuotteet ovat olleet täysin puhtaat, joten peukut ylös meidän toimittajille siitä. Ilmoitan mahdollisista pistokokeista aina meidän ulkomaalaisille tavarantoimittajille, jotta ovat tietoisia siitä että tässäpäin maailmaa on erittäin tärkeää että tuotteet ovat sitä materiaalia mitä sovitaan.

Noin kuukausi sitten meille sattui taas kaksi koruerää jäämään valvontaan, mutta kaikki oli hyvin, ja parhaillaan niitä hinnoitellaan ja laitetaan myyntiin. Ainoa mikä minua valvontajärjestelmässä häiritsee on se, että jokainen kontrolli on maksullinen. Näistä viime eristä toinen pistokoe maksoi 200 euroa ja toinen 400 euroa. Ja molemmat on tietenkin maksettava riippumatta siitä onko lopputulos hyväksytty tai hylätty. Joten kalliiksi tulee nekin korut...

No, ainakin voi hyvillä mielin myydä, kun tietää että on puhtaita hyväksyttyjä koruja!

Kuntoilua

Yrittäjänä on useimmiten loppumaton kiire. Kiireessä usein unohtuu omasta kunnosta huolehtiminen. Usein tulee touhuttua paperihommia yömyöhään, viikonloputkin menee usein messuilla ja tapahtumissa... ja kun joku vapaapäivä osuu kohdalle niin haluaa mieluummin viettää sen leväten tai ystävien seurassa kun punttisalilla tai pururadalla.

Olen kuitenkin oivaltanut sen että kun kunto on hyvä, jaksaa paremmin ja työnteko on tehokkaampaa kun välillä saa hikoilla oikein kunnolla. Paperiduunitkin helpottuu ja aivot ajattelevat selkeämmin kun välillä pääsee ulkoilmaan juoksemaan. Joten usein "uhraan" kallista vapaa-aikaa urheilemiseen.

Lauantaina oli taas pieni koitos. Jalassani on koko vuoden muhinut pieni rasitusvamma, joka ei vaan ole halunnut jättää mut rauhaan. Vamma on pahentunut aina juostessa, joten jätin juoksun kokonaan maaliskuusta lähtien. Olen harrastanut muuta liikuntaa, joten kunto on ihan ok kunnossa, mutta se juoksukunto on aika heikko....Lähdin sitten kuitenkin perinteiseen Siltajuoksuun, puolimaratoniin Taalintehtaalta Kasnäsiin.

Kuva: Cami Moberg

Ekat 10 kilsaa meni oikein mainiosti, mutta sitten rupesi jalka muistuttamaan vammastaan, ja viidentoista kilsan kohdalla rupesi jo tuntumaan siltä ettei juokseminen tällä jalalla ole ihan terveellistä... Loput viisitoista kilsaa meni siis vuorotellen kävellen ja hölkäten...ja pääsin maaliin hymy huulilla aikaan 2,22.

Herra ja Rouva Silver Bar
Kuva: Tanja Liljeqvist

Kuten kuvista näkyy, juoksuni teemana oli Suomi100-vuotta. Olen joka vuosi ollut pukeutuneena johonkin hassuun pukuun, ja voin jo ylpeillä pienellä faniklubilla tapahtumassa ;-)
Korvissa heilui Silver Barin suomilippu-korvikset, jotka todistettavasti kestävät niin hikikylvyn kun äärettömän heilumisen.

Korvissa aiheesen sopivat korvikset.
Kuva: Petri Järvinen

Ja vaikka sunnuntaina en pystynyt astumaan kantapäälle, niin uskon silti että urheilusuoritukseni edesauttaa jaksamistani, ja pitkällä tähtäimellä se parantaa vointiani ja terveyttäni. Ja hei tänään mä kävelen jo ihan normaalisti, en edes onnu!

Joten ei mitään tekosyitä: aina kannattaa harrastaa urheilua!

Odotettu paketti

Vihdoin saapui kauan odotettu paketti!
Hong Kongin messuilla tehty tilaus oli vihdoin valmistunut, ja ensi viikolla meille tulee myyntiin kymmeniä ihania uutuuksia.

                           

Lähtiessäni messuille helmikuussa kyselin työntekijöiltä minkätyyppisiä koruja mallistomme kaipaa, onko jotain mitä meiltä puuttuu? Muutama ihan selvä pyyntö tuli, esimerkiksi rauhanmerkki-korvis, merenneito-korvis. Mutta sitten ne sanoi sen maagisen sanan: kissakorviksia!!
Joten minähän olen tilannut kissakorviksia!! Sillei 10-15 eri mallia!
Aaaah, mä oon ihan täpinöissäni kaikista ihanista kissakoruista, kissakuumehan niistä nousee...

Tilauskirja ;-)

Meille tuli taas sellainen ihana "tilauskirja"! Olen kertonut näistä aikaisemmin, mutta koska on tullut paljon uusia lukijoita julkaisen tästä taas pienen tarinan.

Siis eiks ole liikuttava? Tänä päivänä kun kaikki asiat ovat niin koneistettuja, tilaukset tulevat automaattisina listoina jne. Sitten meille tulee tällainen nippu paperilappuja, mihin jokaiseen on liimattu myydyn tuotteen hintalappu, päivämäärä millon myyty, sekä pieni kuvaus tai piirustus myydystä korusta. Back to basics.

Ristiriitaista

Blogihiljaisuus on ollut normaalia pitempi. Työmäärä on ollut korkea. Kasnäs Kompass-lehti puristettiin kasaan, jonka jälkeen taistelin myöhästyneitten tilinpäätösten ja veroilmoitusten kanssa. Tänään Örö Kompass-lehti valmistui ja lähtee huomenna painoon.

Vaikka edessä on kesä, joka kesäliikkeitten ja vakiohenkilökunnan kesälomien takia on työläs, näen kuitenkin pientä valoa tunnelissa. Mulla on nimittäin oma työharjoittelija! Ja hän on meillä töissä koko kesän. Hän osaa jo laskuttaa, peruskirjanpitoa, laskujen maksua...hän auttaa uusien korumallien tuoteperustamisissa, pakettien teossa, kesäkaupan tavaroitten tilauksissa...aivan mahtavaa!

Vaikka onkin paljon ilonaiheita, on kylämme yllä synkkä pilvi, jonka takia en ole oikein jaksanut iloita kaikesta hyvästä. Kylämme tärkein ihminen, jolle jokainen meistä on ikuisesti kiitollinen hänen lukuisista saavutuksistaan, nukkui pois pari päivää sitten. Vaikka sairaus oli tiedossa, eikä hänen poismenonsa tullut yllätyksenä, on kylän suru käsinkosketeltavissa. Ja tämänpäiväinen presidenttihautajaiset toivat yhä enemmän tunteet pintaan. Kylällemme tämä menetys on verrattavissa presidentti Koiviston poismenoon Suomen kansalle.

Joten haikein mielin odotan kaikkea kivaa mitä lähipäivinä tulee tapahtumaan. Lehdet ilmestyvät, kesäkaupat aukeavat, turistit saapuvat, kylä elävöityy. Ehdin taas käydä kampaajalla, tavata ystäviä, istuttaa kukkia, lukea lehtiä. Mutta silti, ei oikein jaksa iloita, vielä...mutta annetaan ajan kulua, kyllä tämä iloksi muuttuu...

Naks naks naks

Korujen valmistus ei ole ainakaan täällä meillä mitään design / käsitaide / romanttista luovuutta... Se on naks naks naks.... Kone pauhaa ja sormia saa varoa...

Tässä näkyy miten korvarenkaita valmistetaan. Hopeapellistä leikataan paloja, jotka sen jälkeen pyöritetään renkaiksi, juotetaan tappi jne.... Tästä joskus lisää, nyt halusin vaan jakaa teille tän discomusan joka jumputtaa täällä verstallaa sunnuntai-iltana kun mä yritän keskittyä myöhästyneisiin alv-ilmoituksiin.... Aaah, tätä yrittäjän elämää!!

Näistä tulee huomenna korvarenkaita!