On tunnearvoja ja TUNNEARVOJA

Mulla oli viikonloppuna äitini ja siskonpoikani täällä auttamassa mua puutarhahommissa, ja tuli mieleen kertoa teille yksi ihana tarina, joka ainakin minulla nostattaa karvat pystyyn tunnelmallisuudellaan.

Monta vuotta sitten olin kultasepänliikkeessämme Kemiössä töissä. Liikkeeseen tuli vanha rouva, sellainen ihana pieni mummeli. Hän toi vanhan camesormuksen korjattavaksi. Sormus oli aika huonossa kunnossa, runko oli ohut, camesimpukka oli joskus ollut iso ja näyttävä, mutta ilmeisesti kovasta käytöstä johtuen muuttunut nuhjuiseksi  ja haalistuneeksi. Sanoin hänelle että tästä ei kyllä helpolla saa enää hienoa sormusta, toki kyllä sitä korjatuksi saa, mutta simpukalle ei oikein pysty mitään tekemään...eli saadaan kyllä korjattua käyttökuntoon, mutta priimakuntoon sitä ei enää saa. "Eli haluaako rouva että sitä silti korjataan?" Annoin hinta-arvion, ja kerroin että tämä suht kallis korjaus ei silti nostata sen myyntiarvoa samassa suhteessa, mutta toki, jos sormuksella on kova tunnearvo niin silloinhan kannattaa tietenkin korjata.
Rouva kertoi että sormuksella on kova tunnearvo, ja kysyi että haluanko kuulla miksi. Ajattelin että saan taas kuulla näitä tarinoita miten hän on saanut sen 60 vuotta sitten rippilahjaksi...mutta ei...tämä tarina oli erilainen:
Sormus oli kylläkin joku rakas, vanha sormus. Mutta hän oli hukannut sen kauan aikaa sitten, arviolta kymmenisen vuotta sitten. Ei muistanut tarkalleen missä ja milloin. No, asia oli jo unohtunut, kun yhtenä kevätpäivänä rouva oli kotipihallaan naapurin kanssa juttelemassa. Siinä rupatellessa katselivat samalla vähän kukkapenkkejä, josta pikkuhiljaa narsissit ja tulppaanit nousivat. Rouva huomasi miten yksi tulppaaninuppu kimalteli oudosti. Tarkemmin katsottuaan hän näki sormuksensa! Sormus oli siis pudonnut kukkapenkkiin kymmeniä vuosia sitten, ja nyt sattumalta yksi tulppaani oli kasvanut suoraan sormuksen läpi ja nostatti sen ihmisten ilmoille. Tämän takia sormuksella oli kova tunnearvo!
Eikö sellainen sanonta ole että kulta löytää aina tiensä omistajan luo? 

Miten tehdään lehti?

Kuten moni teistä tietää, niin vaikka pääbisneksemme pyörii korumaailmassa, niin meillä on myös muita bisneksiä. Petri touhuaa mm sukelluksen, rib-veneiden ja vuokratallien kanssa, ja minä tosin olen vähentänyt kaikkia ylimääräisiä töitä, mutta toki teen vielä vähän kirjanpitoa muillekin kun omiin firmoihin... Mutta sitten yksi iso proggis joka ei liity korualaan on meidän Kasnäs Kompass-lehti. Ja tänään oli se ISO päivä jolloin lehti meni painoon. IIIIIISO huokaus!! Se on kyllä todella iso projekti.

Moni on kysynyt miten se tehdään. Yritän avata teille vähän sitä hommaa:
Meitä on periaatteessa 4 ihmistä touhuamassa: minä kirjoitan juttuja, Petri myy mainoksia, Pasi valokuvaa ja Atte taittaa. Tällä tiimillä työskennellään. Sitten on paljon pikkuapureita, esimerkiksi ystäväpiirissämme on valtavan hyviä harrastaja-valokuvaajia jolta saamme kuvia käyttöön, on nättejä kasvoja jota saadaan kuvata, on sananikkareita jotka auttavat kirjoittamisessa, on tarkkasilmäisiä jotka oikolukee, on kavereita joilla on kavereita joista on kiva kirjoittaa jne. Eli monesta pienestä palasesta koostuu toi meidän lehti.
Juttuja aloitan yleensä kirjoittamaan jo joululomalla. Ja itse asiassa, omasta mielestäni ne jutut jotka kirjoitan silloin ovat aina ne parhaat. Sitten tulee muutaman viikon breikki kirjoittamisessa, koska korubisnes vaati kaiken aikani helmi-maaliskuussa, mutta lähempänä kevättä alkaa taas juttujen kirjoittaminen.

Jutun aiheita voi tulla ihan mistä vaan. Joskus joku heittää idean, joskus mä näen jossain toisessa lehdessä jonkun vastaavan, joskus juttu lähtee upeasta kuvasta ja joskus on vaan yleisesti ajankohtainen aihe. Sitten kun juttu on kirjoitettu lähetän sen asianomaiselle tarkistettavaksi että sisältö pitää paikkansa. Esimerkiksi jos olen haastatellut jotain tyyppiä, niin ensimmäisenä pitää tarkistaa että tyyppi on samaa mieltä, eli että en ole pistänyt sille vääriä sanoja suuhun.. ;-) Sen jälkeen mulla on tarkkasilmäinen ja taitava Taina joka oikolukee ja korjaa mun kielivirheet. Sen jälkeen alkaa sopivien kuvien metsästys. Näitä voi sitten tulla vastaan Facebookissa, kuvapankeissa tai sitten pyydän että Pasi kuvaa.
Kun kuva ja teksti on olemassa, lähetän koko paketin Attelle. Meillä on Aten kanssa syntynyt jo sellainen symbioosi, että hän tietää jo aika tarkalleen millaista ulkoasua toivon. Joskus annan vähän toivomuksia ja ohjeita, joskus täysin vapaat kädet. Joskus piirrän sivuasetelmia paperille ja lähetän alkeellisia kännykkäkuvia... Atte touhuaa materiaalin kanssa muutaman tunnin.. Sen jälkeen hän lähettää mulle sivuehdotuksen, eli hän asettaa tekstin ja kuvat sivulle, sillei että siitä tulee tasapainoinen, helposti luettava, houkuttelevan näköinen, selvä mutta silti viihdyttävä. Sitten yleensä yhdessä viilataan sitä lopullista ulkonäköä, siirretään jotain, suurennetaan toista, poistetaan kolmatta, vaihdetaan neljättä jne.
Näin se lehti syntyy, sivu kerrallaan. Niitä sivuja on muuten 108.
Viimeiset päivät ennen deadlinea ollaan kaikki aika muumiona, koska kaikki ajatukset pyörivät lehden ympärillä...tai ainakin PITÄISI pyöriä lehden ympärillä... Petri tosin joutui edellispäivänä kesken viimeisimpiä hektisiä hetkiä sukeltamaan, satamassa yhdestä rahtialuksesta oli pudonnut lavallinen arvokasta tavaraa mereen... Ja vielä toinen juttu, eikö ole omituista että juuri kun viimeisiä sivuehdotuksia oikoluettiin ja lähetettiin edestakas Atten kanssa  niin netti kaatui!!Miten voikaan olla niin huono tuuri!!!?
No, asiat järjestyivät, ja lehti lähti tänään painoon.
Kippis itsellemme! Upea lehti syntyi taas.

Lehti valmis, ja kahvi loppu.

Esimerkki yhdestä mun piirtämisestä sivuehdotuksesta Attelle.

Tämän näköinen siitä sivusta tuli ;-)

Lukiolaisia tutustumiskäynnillä

Blogissa on ollut hiljaista, koska teen parhaillaan eniten töitä kirjoittamalla juttuja tulevaan Kasnäs Kompass-lehteen, joten tuntuu että minulla ei ole hirveesti annettavaa korualaan liittyviä kertomuksia. Mutta tänään oli sellaiset vieraat että taidan jakaa sen kokemuksen teidän kanssanne.

Eli kyseessä on jokavuotinen tapahtuma, kun paikallisen lukion ekaluokkalaiset käyvät tutustumassa eri yrityksiin. Olemme yksi niistä, koska ilmeisesti porukkamme on aika inspiroiva, koska meillä on niin monta rautaa tulessa. Eli nuoret opiskelijat saavat nähdä miten koruja valmistetaan, ja sitten kerromme heille vähän yrittämisestä ja sen hyvistä ja huonoista puolista. Tänään sattui vaan tosi huono päivä, koska Petri the Boss on Helsingissä kokouksessa, Sami the Kultaseppä on talvilomalla ja pakkaushuoneen leidit Tina ja Angie ovat molemmat kotona vatsataudissa. Joten aika vähissä oli näkemiset työsuoritteiden puolesta, mutta yritin silti parhaani näyttämällä eri työvaiheita, koneita ja työpisteitä.
Aina on hauskaa kun tulee vähän uutta vipinää ja samalla kun joutuu kertomaan omasta työstään niin tulee vähän funtsittua miten monta soppaa ollaan keittämässä samaan aikaan...taidetaan olla aikamoiset Master Chefit!

Tässä toinen puolisko ryhmästä.

Tatskojen laittoa

SelfieTattoo

Bangkokin messuilla bongattiin yksi uusi tuote  joka sopii hyvin kultasepänliikkeisiin mutta silti ei kilpaile korujen kanssa : korutatuoinnit! Tatskalähetys saapui eilen, ja tänään ollaan laitettu paketteja menemään. 

Jos minulta kysytään niin korutatuoinnit tulevat olemaan tämän kesän buumituote. Kyllä niitä näkyi jonkun verran jo viime kesänä, mutta tämän talven aikana some on täyttynyt kuvista näistä kimaltelevista ihokoruista. Joten kun kesä kohta saapuu tänne Pohjoismaihin ja nilkkoja ja käsivarsia alkaa vilkkumaan niin samalla vilkkuu myös tämä uutuustuote.
Korutatuointi laitetaan iholle veden avulla, joko kraanan alla, tai sitten märällä paperilla tai pumpulilla. Samalla tavalla kun lasten purkkapaketeista löytyvät ihotarrat.  Malleja löytyy useita: rannekoruja, sormuksia, kaulakoruja ja tietenkin niitä normi-kuvioita, esimerkiksi tribaaleja, sulkia ja siipiä. Kaikki ovat kiiltäviä, metallipintaisia, joten näyttävät todella upeilta ruskettuneella iholla.

Festareilla ja uimarannalla nämä ovat mainioita: ei tarvii pelätä että hukkaa korut tai että ne varastetaan ;-)  Tämän ovat huomanneet myös monet julkkikset:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Messut ovat aina raskaat mutta kivat

Te jotka olette joskus olleet messuilla töissä  tiedätte että se on raskasta. On raskasta seistä koko päivä, varsinkin jos normaaliduuni on pääasiassa istumatyö. On myös raskasta olla valppaana ja rientää asiasta toiseen, yrittää muistaa tuhat ja sata asiaa, olla valppaana niin että jokainen asiakas saa haluamansa palvelua ja että tarjoilu pelaa eikä kenenkään tarvi seistä suu kuivana... ;-)

Mutta on se samalla niin kivaa päästä tapaamaan niitä ihmisiä johon normaalisti olen yhteydessä ainoastaan sähköpostitse tai puhelimitse, jos edes sitäkään. Ihanaa kun saa nimelle kasvot. Normaalisti myyntimme tapahtuu pääasiassa myyntiedustajiemme kautta, eli edustajat käyvät liikkeessä, tekevät tilauksen, ja meiltä lähtee paketti ja lasku. Ainoastaan messuilla pääsen tapaamaan kasvotusten näitä samoja ihmisiä.
Muutamasta asiakkaasta on kyllä tullut enemmänkin kun asiakas. Riikka ja Tape on jo osittain poistunut korualalta, mutta silti käydään edelleen toistemme yökylässä. Anniina on tulossa jo toista kertaa juoksemaan puolimaratonia meidän järjestämään juoksutapahtumaan.
Ja messuilla pääsen myös kiusaamaan noita meidän ihania myyntiedustajia. Veljekset Vesa ja Pertti ovat mainioita tyyppejä, jotka ovat tehneet myyntimiehen hommaa kolmisenkymmentä vuotta. 

Tirrit ja me!

Messut olivat "ok", eivät mitkään menestysmessut, mutta ihan "jees".  Myytiin kohtuullisen hyvin ja ostin kohtuullisen varovasti. (niin sehän on kanssa yksi haaste noilla messuilla, kun samalla pitäisi itse olla se ostava puoli meidän omia liikkeitä ajatellen..) Messuilla oli vähän päälle 20 näytteilleasettajaa, ja illalla tarjottiin asiakkaille pienet iltabileet, missä viime vuoden Voice of Finland-finalisti Roni Leppä tarjosi elvismäistä musaa ja Rock the Pole:n tytöt näyttivät meille tankotanssiesityksen.

GSW Pro näytteilleasettajat

Mie ja Roni

Lehti tuli!!!

Lehden piti tulla vasta pääsiäisen jälkeen, mutta ilmestyikin rekalla pihallemme tänään! Iiiiiiik! Noin tuhat lehteä lähtee osoitteellisena jakoon postissa. Lehti menee kaikkiin kultasepänliikkeisiin Suomessa (johon olemme löytäneet osoitteet), sekä korualan opiskelijoille, liitoille sekä pitkälle listalle ihmisiä jotka syystä tai toisesta ovat kiinnostuneet korualan touhuistamme. Mikäli olet kiinnostunut, eikä lehti tule teille, niin laita vaan jotain kautta meille osoitetietosi niin pääset listalle.

Lehti oli alunperin meidän (Silver Barin ja Classicin) oma asiakaslehti, joka esitteli meidän yrityksiä ja tuotteita mahdollisimman laajasti. Otettiin mukaan yhteistyökumppaneitamme, eli firmoja kenen kanssa meillä on erilaisia yhteistyökuvioita. Tämän kevään lehdestä tuli vähän laajempi, siitä syystä että alan liittojen Kello ja Kulta-lehti ei ilmestynyt sopivasti ennen alan korumessuja. Eli meidän omasta lehdestä tuli "virallinen messulehti".  Lehdessä siis esitellään tulevia GSW-messuja, messutarjouksia, messukarttaa jne.
Lehden tekeminen on aika iso projekti, varsinkin kun ei olla millään tavalla lehti-ammattilaisia. Mutta tekemällä oppii, ja hyvien yhteistyökumppanien avulla saadaan melkein ihmeitä aikaiseksi.
Joten ISO KIITOS taas kaikille jotka ovat olleet mukana teossa.
PS. Eikä kukaan ole täydellinen. Selasin äsken ensimmäistä kertaa lehteä läpi, ja löysin jo kaksi virhettä. Mutta en kerro mitä ne on!!!

The lehti

Rekka toi 450 kiloa lehteä