tiistai 19. toukokuuta 2015

Yllätyksellinen tapaaminen Helsingissä



Tänään käytiin Lillen kanssa tapaamassa yhtä thaimaalaista koruvalmistajaa Helsingissä. Tämä kyseinen  daami on yrittänyt saada minut käymään heidän tehtaalla Bangkokissa useita kertoja, ja viimeksi meillä olikin jo sovittu tapaaminenkin Bangkokissa, mutta sitten meidän yksi toinen tapaaminen venähti niin pitkäksi ettei enää ehditty treffata.
No, siitä saakka hän on miettinyt että tulisi käymään Suomessa tapaamassa meitä. Hänellä on kuulemma hyviä asiakkaita Ruotsissa ja Norjassa, mutta Suomessa ei oikein ole päässyt hyvään yhteistyöhön kenenkään kanssa. Eli hän rupesi suunnittelemaan tuloa tapaamaan minua, ja kyseli että missä tämä Kasnäs on, ja missä on lähin juna-asema. Kerroin että juna on täällä hankala, lähin juna-asema on noin 100 kilsan päässä. Okei, voisko hän sitten vaan tulla taksilla juna-asemalta Kasnäsiin? ....öööh....tietenkin voisit, mutta se maksaisi useita satoja euroja... minun mielestä paras ratkaisu olisi että vuokraat auton lentokentältä ja tulet autolla tänne... no mutta kun minulla ei ole ajokorttia...
Voi huh huh... No okei, minä tulen sitten tapamaan sinua Helsinkiin.
Meillä oli treffit tänään Omenahotellissa. En siis koskaan ole tavannyt tätä daamia aikaisemmin, mutta minulla oli sellainen kuva että hän on vanhempi rouva. Ulko-ovella odotti kuitenkin nuori sihteerikkö, joka sitten vei meidät korutehtailijan hotellihuoneeseen. Jos en olisi tottunut erilaisiin ihmisiin jo kymmenillä käynneilläni Bangkokissa niin olisin voinut mennä sanattomaksi kun hotellihuoneessa meitä odotti oikea LADYBOY!
No, ei siinä mitään, matalasta äänestä huolimatta paksun pakkelikerroksen alla oli oikein mukava businesshenkilö, ja päästiin hyviin juttuun ja yhteistyöhön. Tehtiin ensimmäinen varovainen tilaus, ja jos toimii hyvin niin varmasti tilataan jatkossa lisää.
En kehdannut ottaa "tytöistä" kuvia, mutta käytiin jälkeenpäin Lillen kanssa kauppahallissa kaffella, joten siitä kuvia ;-)
Treffipaikka
Caffe Affogato
Hietalahden Kauppahalli

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Muistilistat



Huh huh, taas oli yksi lista täytetty!!
Ai mikä lista?
No sellainen lista mihin mä merkkaan että olen muistanut tehdä jokaiselle firmalle kuukausittaiset alv-ilmoitukset sekä vuosittaiset tilinpäätökset ja veroilmoitukset. Meillä on tällä hetkellä 6 eri firmaa...joku voi ihmetellä että miksi ihmeessä..? Niin kyllä minäkin välillä ihmettelen, mutta kyllä siihen on järkevä selitys. Jotkut firmat on kimppafirmoja jonkun toisen kanssa,  joku on valmistama firma, toinen maahantuova firma ja sitten on vähittäisliikkeet...on sukellusta, charter-veneitä jne...
Aikoinaan mä tein vielä muillekin firmoille kirjanpitoa, mutta siihen ei aika enää riitä. Kyllä nämä 6 omaa on ihan tarpeeksi. Olen siinä mielessä harvinainen tyyppi että minä tykkään kirjanpidosta, siihenhän olen kouluttautunutkin itseäni. Mutta jotta se olisi kivaa, siihen tarvitsisi aikaa ja rauhaa. Kiireessä tehty kirjanpito rassaa hermoja ja sen lisäksi tulee tehtyä virheitä.
Koska en pysty millään muistamaan että olenko tehnyt tässä kuussa kaikkien firmojen alv-ilmoitukset, olen kehittänyt itselleni tällaisen ruksattavan muistilistan. Jokaiselle firmalle on oma rivi, ja joka kuukaudella oma sarake. Sen lisäksi vielä tilinpäätös ja veroilmoitussarake. Sitten kun ilmoitus on tehty vedän ruksin ruutuun. Ja, aaah että on ihanaa kun saa taas yhden sarakkeen täyteen! Ja tänään sain koko lapun täyteen kun sain tehtyä kuudennen firman tilinpäätöstä ja veroilmoitusta. Tosin, 17 päivää myöhässä, mutta jos verottaja rupeaa narisemaan lähetän heille linkin tähän blogiin. En ole laiskuuttani viivyttänyt ilmoituksia!
Tänään tuli lista täyteen!
Näitä on kiva sitten katsoa jälkeenpäin. Tulee ainakin ahkera olo...

maanantai 11. toukokuuta 2015

On tunnearvoja ja TUNNEARVOJA



Mulla oli viikonloppuna äitini ja siskonpoikani täällä auttamassa mua puutarhahommissa, ja tuli mieleen kertoa teille yksi ihana tarina, joka ainakin minulla nostattaa karvat pystyyn tunnelmallisuudellaan.
Monta vuotta sitten olin kultasepänliikkeessämme Kemiössä töissä. Liikkeeseen tuli vanha rouva, sellainen ihana pieni mummeli. Hän toi vanhan camesormuksen korjattavaksi. Sormus oli aika huonossa kunnossa, runko oli ohut, camesimpukka oli joskus ollut iso ja näyttävä, mutta ilmeisesti kovasta käytöstä johtuen muuttunut nuhjuiseksi  ja haalistuneeksi. Sanoin hänelle että tästä ei kyllä helpolla saa enää hienoa sormusta, toki kyllä sitä korjatuksi saa, mutta simpukalle ei oikein pysty mitään tekemään...eli saadaan kyllä korjattua käyttökuntoon, mutta priimakuntoon sitä ei enää saa. "Eli haluaako rouva että sitä silti korjataan?" Annoin hinta-arvion, ja kerroin että tämä suht kallis korjaus ei silti nostata sen myyntiarvoa samassa suhteessa, mutta toki, jos sormuksella on kova tunnearvo niin silloinhan kannattaa tietenkin korjata.
Rouva kertoi että sormuksella on kova tunnearvo, ja kysyi että haluanko kuulla miksi. Ajattelin että saan taas kuulla näitä tarinoita miten hän on saanut sen 60 vuotta sitten rippilahjaksi...mutta ei...tämä tarina oli erilainen:
Sormus oli kylläkin joku rakas, vanha sormus. Mutta hän oli hukannut sen kauan aikaa sitten, arviolta kymmenisen vuotta sitten. Ei muistanut tarkalleen missä ja milloin. No, asia oli jo unohtunut, kun yhtenä kevätpäivänä rouva oli kotipihallaan naapurin kanssa juttelemassa. Siinä rupatellessa katselivat samalla vähän kukkapenkkejä, josta pikkuhiljaa narsissit ja tulppaanit nousivat. Rouva huomasi miten yksi tulppaaninuppu kimalteli oudosti. Tarkemmin katsottuaan hän näki sormuksensa! Sormus oli siis pudonnut kukkapenkkiin kymmeniä vuosia sitten, ja nyt sattumalta yksi tulppaani oli kasvanut suoraan sormuksen läpi ja nostatti sen ihmisten ilmoille. Tämän takia sormuksella oli kova tunnearvo!
Eikö sellainen sanonta ole että kulta löytää aina tiensä omistajan luo? 

torstai 7. toukokuuta 2015

Miten tehdään lehti?



Kuten moni teistä tietää, niin vaikka pääbisneksemme pyörii korumaailmassa, niin meillä on myös muita bisneksiä. Petri touhuaa mm sukelluksen, rib-veneiden ja vuokratallien kanssa, ja minä tosin olen vähentänyt kaikkia ylimääräisiä töitä, mutta toki teen vielä vähän kirjanpitoa muillekin kun omiin firmoihin... Mutta sitten yksi iso proggis joka ei liity korualaan on meidän Kasnäs Kompass-lehti. Ja tänään oli se ISO päivä jolloin lehti meni painoon. IIIIIISO huokaus!! Se on kyllä todella iso projekti.
Moni on kysynyt miten se tehdään. Yritän avata teille vähän sitä hommaa:
Meitä on periaatteessa 4 ihmistä touhuamassa: minä kirjoitan juttuja, Petri myy mainoksia, Pasi valokuvaa ja Atte taittaa. Tällä tiimillä työskennellään. Sitten on paljon pikkuapureita, esimerkiksi ystäväpiirissämme on valtavan hyviä harrastaja-valokuvaajia jolta saamme kuvia käyttöön, on nättejä kasvoja jota saadaan kuvata, on sananikkareita jotka auttavat kirjoittamisessa, on tarkkasilmäisiä jotka oikolukee, on kavereita joilla on kavereita joista on kiva kirjoittaa jne. Eli monesta pienestä palasesta koostuu toi meidän lehti.
Juttuja aloitan yleensä kirjoittamaan jo joululomalla. Ja itse asiassa, omasta mielestäni ne jutut jotka kirjoitan silloin ovat aina ne parhaat. Sitten tulee muutaman viikon breikki kirjoittamisessa, koska korubisnes vaati kaiken aikani helmi-maaliskuussa, mutta lähempänä kevättä alkaa taas juttujen kirjoittaminen.

Jutun aiheita voi tulla ihan mistä vaan. Joskus joku heittää idean, joskus mä näen jossain toisessa lehdessä jonkun vastaavan, joskus juttu lähtee upeasta kuvasta ja joskus on vaan yleisesti ajankohtainen aihe. Sitten kun juttu on kirjoitettu lähetän sen asianomaiselle tarkistettavaksi että sisältö pitää paikkansa. Esimerkiksi jos olen haastatellut jotain tyyppiä, niin ensimmäisenä pitää tarkistaa että tyyppi on samaa mieltä, eli että en ole pistänyt sille vääriä sanoja suuhun.. ;-) Sen jälkeen mulla on tarkkasilmäinen ja taitava Taina joka oikolukee ja korjaa mun kielivirheet. Sen jälkeen alkaa sopivien kuvien metsästys. Näitä voi sitten tulla vastaan Facebookissa, kuvapankeissa tai sitten pyydän että Pasi kuvaa.
Kun kuva ja teksti on olemassa, lähetän koko paketin Attelle. Meillä on Aten kanssa syntynyt jo sellainen symbioosi, että hän tietää jo aika tarkalleen millaista ulkoasua toivon. Joskus annan vähän toivomuksia ja ohjeita, joskus täysin vapaat kädet. Joskus piirrän sivuasetelmia paperille ja lähetän alkeellisia kännykkäkuvia... Atte touhuaa materiaalin kanssa muutaman tunnin.. Sen jälkeen hän lähettää mulle sivuehdotuksen, eli hän asettaa tekstin ja kuvat sivulle, sillei että siitä tulee tasapainoinen, helposti luettava, houkuttelevan näköinen, selvä mutta silti viihdyttävä. Sitten yleensä yhdessä viilataan sitä lopullista ulkonäköä, siirretään jotain, suurennetaan toista, poistetaan kolmatta, vaihdetaan neljättä jne.
Näin se lehti syntyy, sivu kerrallaan. Niitä sivuja on muuten 108.
Viimeiset päivät ennen deadlinea ollaan kaikki aika muumiona, koska kaikki ajatukset pyörivät lehden ympärillä...tai ainakin PITÄISI pyöriä lehden ympärillä... Petri tosin joutui edellispäivänä kesken viimeisimpiä hektisiä hetkiä sukeltamaan, satamassa yhdestä rahtialuksesta oli pudonnut lavallinen arvokasta tavaraa mereen... Ja vielä toinen juttu, eikö ole omituista että juuri kun viimeisiä sivuehdotuksia oikoluettiin ja lähetettiin edestakas Atten kanssa  niin netti kaatui!!Miten voikaan olla niin huono tuuri!!!?
No, asiat järjestyivät, ja lehti lähti tänään painoon.
Kippis itsellemme! Upea lehti syntyi taas.
Lehti valmis, ja kahvi loppu.
Esimerkki yhdestä mun piirtämisestä sivuehdotuksesta Attelle.
Tämän näköinen siitä sivusta tuli ;-)