keskiviikko 28. elokuuta 2019

Uudet kuulumiset pitkästä aikaa

Nyt on kyllä ollut liian pitkä tauko! Salasana blogiin oli unohtunut! A N T E E K S I ! Onneksi salasana löytyi jemmasta, ja pääsin taas jatkamaan näitä juttuja.

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime kirjoittelut, mutta koitan lyhyesti saada jonkun yhteenvedon:

Korulehti Gold, Silver & Watch-lehti valmistui huhtikuussa. Hieno lehti tuli taas, ja kannessa komeilee nuori Nelli-siskontyttö.



Koko kevään ja kesän aikana meille tuli paljon uutuuksia valikoimaan, eli Hong Kong-messujen löydöt tipahtivat meille pitkin kevättä. Tosi hienoja koruja on tullut, ehkä eniten huomiota on herättänyt USB-latauspiuhana toimiva rannekoru.

Meripihkakorut olen ainakin itse aikaisemmin pitänyt vain itäblokin ja Kiinan naisille kelpaavina koruina, mutta nykypäivänä kun luonnonmukaisuus on tapetilla ja myös keltainen väri on muodissa, niin olemme ottaneet meripihkakoruja myyntiin Silver Bar-mallistoon. Kysyntää tuntuu olevan, jäämme odottamaan millainen vastaanotto on kentällä.




Some- ja julkisuuspuolella teen jatkuvasti töitä. Seuraan trendejä aktiivisesti, ja yritän katsoa kristallikuulasta mitkä maailmantrendit osuvat myös suomalaiseen makuun, ja mitkä sopivat kultasepänalalle ja mitkä jäävät niin sanottuun "pukukoru-osastoon" eli myydään vaan glittereissä, hm:ssä tai vaateketjuissa. Joskus kun törmään mukaviin julkkiksiin saataan antaa koruja lahjaksi, "saa käyttää muttei oo pakko"-meiningillä. Esimerkiksi missimamma Rosanna Kulju ja Miss Helsinki Nina Kallio ovat vilauttaneet Silver Bar-koruja stooreissaan.


Nyt on lokakuun korumessut työn alla, parin vuoden tauon jälkeen. Koska Ruotsin korualan messut peruuntuivat, ovat jopa ruotsalaiset näytteleasettajat innoissaan tulossa mukaan Vantaalle messuilemaan. Taitaa tulla isot messut! Näistä lähiaikoina lisää infoa tänne blogiinkin, vaikka ovatkin vaan alan ammattilaisille eikä kuluttajamessut.

Kesä oli kaunis ja lämmin, ja siitäkin ehdittiin nauttia. Uusia tuulia puhaltaa monelta suunnalta, koitetaan pysyä nokka eteenpäin ja purjeet pulleana pystyssä!


torstai 21. maaliskuuta 2019

Messut Bangkokissa ja Hong Kongissa

Täällä on ollut blogin puolella hiljaista monesta eri syystä, suurin syy ehkä kahden viikon messureissumme Kaukoitään. Kahden viikon reissu vaatii pari viikkoa tehokasta työtä ENNEN messuille lähtöä, ja sen jälkeen vielä pari viikkoa menee asioitten selvittelyssä. Mutta nyt alkaa palikat olemaan kohdillaan, ja ehdin kertoa teille vähän messuista.

Suomessa koruala on jonkunlaisessa masennusvaiheessa; liikkeitä lopetetaan, uusia ei tule, vanhatkin ovat väsyneitä, ja kaikki taistelevat omista pienistä osuuksistaan. Vuokrat ja palkat nousevat, mutta myytävistä tuotteista ei saa yhtään enempää hintaa, päinvastoin. Joskus tuntuu että ainoa mikä myy on kovat alennukset. Tämä yhtälö on aika mahdoton pitkällä tähtäimellä.

En tiedä onko lohduttavaa tai ei, että sama ongelma tuntuu olevan myös muualla maailmalla. Eli messuilla Bangkokissa ja Hong Kongissa oli vähän samanlainen fiilis. Kukaan ei riemuitse että miten hyvin menee, vaan kaikki korualalla ihmettelevät milloin tällä alalla alkaa paistaa aurinko, milloin lama on ohi?

Bangkokin messut olivat täys floppi. Kävelimme messut läpi muutamassa tunnissa, ja vaikka pari tilausta tehtiinkin, niin ne samat tilaukset oltaisiin voitu yhtä hyvin tehdä Hong Kongissa. Noh, tulipahan käytyä. Käytiin myös muutaman koruvalmistajan tehtaalla, mikä on tietenkin aina hauskaa, kun itsekin on valmistaja. Ihmeellistä nähdä niitä samoja koneita ja työkaluja eri ympäristössä. Ja parasta Bangkokin reissussa oli että päästiin tapaamaan Ellen-tytärtä, joka parhaillaan pyörittää lounasravintola/kahvilaa siellä.

Messuesite

Järvinen ostaa timantteja


Lounas ravintolassa Kasnäs-a little while.


Matka jatkui sitten Hong Kongiin, missä messut olivat odotetusti selvästi onnistuneemmat. Näytteilleasettajia oli yllin kyllin, ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä muutamassa päivässä käydä kaikki hallit läpi. Alustavia tilauksia tuli tehtyä kymmeniä, ja tavaraa löytyi moneen tarpeeseen. Itse metsästin tiettyjä koruja, esimerkiksi roikkuvia korvakoruja aikuiseen makuun, pieniä kullattuja korvanappeja, yksisarvisia kaikissa muodoissa sekä roikkuvia isohkoja teräskorviksia.  Myös erilaisia korutelineitä ja esillepanomateriaalia oli hakusessa.

Iloiset messukävijät Hong Kongissa


Messukeskus Hong Kongissa

Taisi messukuume iskeä Petriin kunnolla, koska nyt hän suunnittelee parhaillaan Suomen korumessuja lokakuulle. Ne ovat alan sisäiset messut eikä yleisömessuja, mutta kaikki korualan blogilukijat voivatkin jo laittaa päivämäärän allakkaan: 19-20.10.





perjantai 1. helmikuuta 2019

Hopeapellin valmistus

Olen aikaisemmin näyttänyt teille miten hopeapellistä leikataan paloja, eli osia mistä tehdään korvakoruja. (https://silverbarfinland.blogspot.com/2017/05/naks-naks-naks.html)
Nyt ajattelin avata teille vähän miltä näyttää kun hopearomusta tehdään peltiä.



Ensin sulatetaan hopeat. Seassa on yleensä edellisestä valmistusprosessista jääneitä peltijämiä sekä koruja jotka eivät ole läpäisseet laaduntarkastusta. Sulatus tapahtuu keramiikkakupissa jota lämmitetään kaasulla tulikuumaksi, kunnes seos on sulaa velliä.


Kun hopea on täysin sula, se kaadetaan muottiin, jotta vellistä saadan harkon muotoinen. Hopea jähmettyy sen verran nopeasti, että sekä muotti että hopeasula lämmitetään kaadonkin aikana.



Kun metalli on kovettunut, muotti avataan, ja sisältää löytyy hopeaharkko. Se on yleensä noin joulutorttutaikinan kokoinen ja mallinen, riippuen miten suuresta satsista on kyse.



Sen jälkeen harkkoa vähän putsataan ja sitten alkaa valssaus. Valssatessa hopeakankea ohennetaan ja pitkitetään ikään kuin pastakoneella tai mankelilla. Joka vedolla se ohenee ja pitenee. Välillä sitä kuumennetaan jotta se pysyy pehmeänä.






Tämän jälkeen meillä on olemassa hopeapelti, josta saa leikattua korunosia, vähän kuten piparkakkutaikinasta leikataan muotilla piparkakkuja...





Pääsitköhän yhtään jyvälle miten tämä tehdään..?
Hauskaa viikonloppua!



torstai 10. tammikuuta 2019

Kivijalkakauppojen kohtalo

- Kyllä ennen oli kaikki paremmin, sanoo mielensäpahoittaja.

Useimmissa tapauksissa kehitys on hyvästä, eikä menneitä pidä haikailla. Mutta yksi "kehitys" joka tänä päivänä askarruttaa on kivijalkakauppojen huonovointisuus. Onko meillä tulevaisuudessa kauppoja missä tavataan myyjää kasvotusten, voit kysellä, jutella ja saada kädestä pitäen neuvoa ja opastusta?

Viime aikoina on mediassa näkynyt useita tapauksia lopettavista kivijalkaliikkeistä, ja näitä on tietenkin paljon, paljon enemmän kun mitä mediassa nähdään.











Korualan yrittäjät kuuluvat pääasiassa juuri näihin kivijalkamyymälöihin. Ala on siis koetuksella, ja moni yrittäjä on vaikeuksissa. Onko tilanne vielä pelastettavissa? Vai onko sun mielestä ihan ok että ostat korusi netistä tai ketjuilta jossa palvelu rajoittuu lähinnä tuotetakuun ja halpaan hintaan?

Viestini on: käyttäkää pieniä liikkeitä, hyödynnä niitten asiantuntevaa ja joustavaa palvelua. Kivijalkaliikkeen myyjä on usein AIDOSTI kiinnostunut asiakkaansa tarpeista ja toiveista, ja hän on valinnut ammattinsa ja työuransa juuri sen perusteella että hän HALUAA palvella juuri sinua!

tiistai 11. joulukuuta 2018

Linnanjuhlien korukatsaus

Taas on tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlat takanapäin, ja luvassa on pieni katsastus juhlijoiden koruista. Kerron oman mielipiteeni onnistuneista koruvalinnoista sekä kritisoin vähemmän onnistuneita valintoja. Nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, ja muistathan pitää mielessä myös sen että usein kritiikki perustuu kokonaiskuvaan ja tilanteeseen, eli vaikka kritisoin jotain tiettyä korua, se ei tarkoita että korussa on vikaa, vaan että se ei ehkä sovi juuri kyseisen vaatetuksen kanssa tai tilanteeseen.

Aloitetaan juontaja Ella Kannisen korviksista. Upeat, näyttävät, korostavat hänen kaunista kaulaa ja sopivat täydellisesti kampauksen kanssa. Näyttävien korvakorujen kanssa ei tarvita kaulakorua, joten Ellan paketti on just hyvä näin; ei liikaa, ei liian vähän.



Satu Hassilta puuttuu korut täysin. Okei, mitali löytyy, mutta kun mekon kaula-aukko on kuin tehty kauniille kaulakorulle tuntuu hirveän sääliltä että kaulaa ei korista mitään. Harmaa, väritön olemus olisi saanut piristystä näyttävästä kaulakorusta.


Jasper Pääkkösen daamilla oli upea mekko joka peitti toisen olkapään. Silloin on fiksua jättää kaulakoru pois, ja kuten hänen tapauksessa satsata näyttävään rannekoruun. Hieno oivallus! Kampaus on ok, mutta olisin kaivannut vahvempaa meikkiä.

Susanna Koski on rohkea asusteenkäyttäjä, mutta ei tänä vuonna ihan onnistunut. Näyttävä hiuskoriste vei huomion kaikesta muusta, ja pienet, sirot korut hukkuivat kokonaisuuteen. Korut sinällään ovat kauniita, muistaakseni arvokkaitakin, mutta varsinkin kaulakorun olisin mieluummin jättänyt kokonaan pois, se ei tuo mitään lisäarvoa outfittiin, vaan näyttää enemmän siltä että kaulaan on jäänyt vahingossa mummolta saatu rippikoru.



Tästä asiasta jaksan paasaa: kauniille kaulakorulle pitää antaa tilaa! Tässä on upealla kaulakorulla juuri oikeanlainen kaula-aukko, ja koru saa levätä kantajansa iholla.

























Ja heti perään kuva tapauksesta jossa on kaunis koru, kaunis kantaja, kaunis mekko, mutta koru ei pääse oikeuksiinsa koska kaula-aukko on väärän mallinen. Koru jää osittain kankaan päälle ja melko varmasti jossain vaiheessa iltaa se piiloutuu kankaan alle, tai vippaa ja sojottaa aukon reunalla.

Ja toinen samanlainen:



Ja vielä kolmas missä kaulakoru leikkii kuurupiiloa mekon alla:


Näitten floppien jälkeen sopii näyttää onnistuneita korvakoruvalintoja. Ensimmäisenä yksi linnanjuhlien suosikeistani; kanteletar Ida Elina. Yksinkertaisen kaunis mekko, klassinen kampaus ja meikki sekä upeat näyttävät korvakorut, jotka eivät kaipaa kaulakorua kaverikseen. Näin pitkät korvakorut näyttävät paremmilta ilman kaulakorua "häiritsemässä".

Toinen punainen mekko johon oli valittu hienot punaiset korvakorut ja fiksusti taas jätetty kaulakoru pois, juuri näin!


Ja myös painija Petra Olli oli valinnut sopivasti toispuoleiseen mekkoon sopivaksi näyttävät mustat korvakorut.


Seuraavaksi haluaisin nostaa esille erittäin kauniin korun, joka ei kuitenkaan saanut mediassa ansaitsemansa huomiota. Jenni Rutosen valmistama perhosaiheinen käsikoru on todella näyttävä eikä mikään perinteinen rannekoru. Ei kovin käytännöllinen, mutta linnanjuhliin sopiva.

Tällä hetkellä muodissa olevat tekstiilimäiset tupsukorvikset näkyivät myös linnanjuhlissa, ja minun täytyy myöntää etten tykkää niistä ollenkaan. Johtuukohan se siitä että ne eivät ole jalometallia? Mielestäni ne kuuluvat verhojen koristeeksi tai sisustustyynyjen reunoihin. Tässä kuva tyylikkäästä puvusta, ja kyllähän ne tupsut puhuvat samaa kieltä mekon kanssa, mutta eivät vaan tunnu tarpeeksi arvokkaalta. Olisin valinnut korvikset samaan tyyliin kun rannekoru; simppeliä, kruusaamatonta hopeaa.



Jaana Pelkonen olisi varmaan kaunis jätesäkissäkin, mutta olihan vuoden keltainen mekko taas nappivalinta. Ja näyttävät korvakorut sopivat asuun hyvin, tosin olivat kyllä pienikokoiseen Jaanaan nähden melkein liian isot. Mutta valovoimainen Jaana kantoi ne näyttävästi.



Sitten pieni muistutus siitä että kannattaa vilkaista peiliin ennenkuin astuu kameroitten eteen. Tai pyytää seuralaista tai jonossa takana olevaa tsekkaamaan että koru ei roiku vinossa...




Viime vuonna Almalla oli iso Suomi-leijona-kaulakoru linnanjuhlissa, se oli vähän kyseenalaista että onko se sopivaa... Tänä vuonna leijonat näkyivät yhden daamin korvissa, ja itse en tykännyt...eivät olleet edes kauniit mun silmissä...peukku alas.



Myös peace-merkki on mielestäni vähän liian naiivia. Kyllä kannanottoja saa ja kuuluukin tehdä, mutta se pitää tapahtua tyylikkäästi. Ei näin...



Sirkka-Liisa Anttila on kookas ja näyttävä nainen, ja vaikka hänen korut olivat aika tavallisia oli kokonaisuus onnistunut, myös silmälasit olivat tarpeeksi juhlavat (vaikka muuten en huolisi silmälaseja linnanjuhliin). Tykkäsin.


Toinen kookas koru joka ei saanut kaipaamansa tilaa oli seuraava perhoskoru. Ihan kaunis koru, mutta ahtaassa kaula-aukossa siitä tulee lapsellisen oloinen. Ja roikkuvat korvakorut olisin jättänyt pois.


Haluan nostaa esille vielä yhden kauniin kokonaisuuden. Iiris Flinkkilän hienostunut puku, meikki, kampaus ja ennen kaikkea korut oli kaunista katseltavaa. Vaikka koruissa ei ole suoraan mitään yhteistä muun outfitin kanssa (esim muoto tai väri) puhuvat ne täysin samaa kieltä ja ovat kun ludout toisilleen. Upea valinta!



Lopuksi on tietenkin "grande finale", illan First Lady, Jenni Haukio. Vaikka korvakorut eivät ole minun makuuni, sopivat ne hienosti hänen futuristiseen mekkoon ja mitaleihin, ja hänen kampauksensa tuovat korvakoruille oikeutta.


Mitä ajatuksia minun mietteet herättivät teissä? Oletteko samaa vai eri mieltä? Olenko jäänyt jostain mehukkaasta korusta paitsi?


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Lehti ja loppuunpalaminen

Lehtemme valmistui edellisviikolla, lähti painoon ja ilmestyi pari päivää sitten. Joko olet lukenut? Löytyy myös Issuu-palvelusta nettilehtenä. (https://issuu.com/sbc-lehdet/docs/gsw_2018-2)


Juttuja löytyy Kultakeskuksen historiasta, talven korutrendeistä, ulkolaisten nettikauppojen huijauskoruista sekä muuta ajankohtaista. Ihan kiva lukupaketti tuli taas tehtyä.

Lehden valmistumisen jälkeen oli takki niin tyhjä, että en meinannut edes jaksaa lähteä aurinkolomalle. Olen kerran aikaisemmin toistakymmentä vuotta sitten sairastunut uupumukseen, ja nyt se on taas todella lähellä. Viikon loma teki ihmeitä, mutta nyt kun olen taas arjessa kiinni ja joulukiireet painaa päälle, niin taas tuntuu se paha möykky sisälläni joka imee voimiani...

Joten jos olen vähän poissaoleva, käyn hitaalla tai en reagoi asioihin normaaliin tapaan, niin tässä siihen selitys. Onneksi tunnistan oireet ja yritän parhaani mukaan parantaa itse itseäni. Pyrin lisäämään arkeen asioita mistä tykkään ja nautin, ja toisaalta taas poistamaan asioita jotka stressaa ja tuovat pahaa oloa. Näinhän pitäisi AINA tehdä, mutta se vaan unohtuu tai on mahdotonta.

Voimia ja iloa teille tähän pimeään syksyyn! Kohta se joulu on täällä.


perjantai 5. lokakuuta 2018

Ei se ole hullu joka pyytää...

Niinhän se sanonta menee, että ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mutta silti, en kehtaisi pyytää mun myymistä koruista älytöntä ylihintaa... Periaatteemme on että myydään peruslaadukasta korua kilpailukykyiseen hintaan. Ei mitään luksustuotteita missä on ikuinen takuu, mutta ei myöskään mitään mikä hajoaa käsiin ekalla käyttökerralla. Halvimmat hopeakorut maksavat viiden euron paikkeilla, ja niissä on valmistustakuu. Jos ne käyttää oikein, niitten kuuluu kestää monen viikon, kuukausien, jopa vuosien käytön.

Mutta, menneellä viikolla törmäsin yhden kilpailijamme koruun, joka oli täysin identtinen, mutta hinta melkein NELINKERTANEN. Meinasin putoa penkiltä! Siis miten voidaan pyytää pienestä korvanapista yli 24 euroa!

Joten hyvät korunostajat: seuratkaa ja verratkaa hintoja ja huomatkaa että vaikka korut ovat nikkelitöntä hopeaa, ne voivat silti olla kukkaroystävällisiä.

Meidän pandakorvikset: kuluttajahinta 6,50 euroa




Kilpailijan samankokoiset pandakorvikset: 24,90 euroa


Mitäs tähän nyt pitäisi sanoa? Kuka tässä on hullu? En ymmärrä.
Hyvää viikonloppua kaikille fiksuille ja hulluille!