perjantai 31. elokuuta 2018

Työkalun valmistus

Meille on jo jonkun aikaa tullut kyselyjä kolmen korviksen settipakkauksista. Eli asiakas jolla on useampi reikä korvissa haluaa valmiin setin korviksia missä on esim 3mm ja 4mm ja 5mm zirkonit. Niin että saa nätisti korvikset suuruusjärjestyksessä korvalehteä pitkin ylös.



Korut sinällään ei tuota ongelmia. Onhan meillä valikoimassa vaikka mitä korviksia eri koossa. Mutta se miten koruja saadaan nätisti pakattua niin että niitä on helppo myydä, kuljettaa, esitellä jne, se on ollut se kynnyskysymys. Suomessa kun koko kaikki korut myydään tietynkokoisissa ja -mallisissa koteloissa.

No, itse olemme jo jonkun aikaan ratkaisseet ongelman niin, että olemme laittaneet kolmet korvikset siihen perusrasiaan, mutta koska perusrasian pahvityynyssä on reiät vain kahdelle korvikselle, olemme itse painaneet pahviin neljä reikää lisää, pienellä ilmoitustaulun neulalla...Siis ihan käsipelillä, silmämitalla... Joten aina välillä on vähän vinksin vonksin, liian lähellä tai liian kaukana toisistaan... Plus että tämä toimenpide tietenkin vie tolkuttomasti aikaa...

Joten pari viikkoa sitten Petri sai tehtävän: tee meille työkalu jolla saadaan nopeasti ja täsmällisesti tehty reiät pahveihin. Petri ei ole tehnyt työkaluja ainakaan 15 vuoteen... mutta ilmeisesti se on vähän samanlainen taito kun pyöräily: kun sen kerran oppii, se on aina takaraivoissa.

Minä piirsin mallin pahvista, missä mitat rei'ille:


Petri piirsi rautalankamallin työkalusta:


Ja sitten hän aloitti työstämisen:


Yläosan sorvausta ja katkaisu...

Työkalun aihiot valmiina.

  
Pistimien sovittelu ja kiinnitys...


Ja tässä on valmis työkalu. Kolme reikää tulee yhdellä painalluksella. Pahvi käännetään ympäri ja toiselle puolelle tulee toiset kolme reikää. Millilleen samaan kohtaan!



Nyt meillä on myynnissä palloja, helmiä ja krappanoita useissa väreissä, KOLMEN PARIN SETISSÄ, ja niiiiiin nätisti pakattu rasioihin!




perjantai 17. elokuuta 2018

Hokkarit esiin, talvi on jo ovella!

Tuskin on helteen aiheuttaman hikipisarat ehtinyt kuivua otsassa kun täällä ollaan jo talvifiiliksissä. Yksi satsi talvi-koruja ehtikin jo saapua, mutta vieläkin selaan läpi korutehtaiden valikoimia ja yritän löytää sieltä ne suomalaiseen makuun sopivimmat. Tilauksia siis teen vielä ensi viikolla, mutta sitten jään odottamaan toimituksia jotta korut ehtivät edustajien myyntilaukkuihin ja sieltä sitten kultasepänliikkeisiin ja kuluttajille ennen joulua.

Eli aurinko ja kuumuus on muisto vain, ja nyt pähkäilen millaisia lumihiutaleita ja joulukuusia valitsen tälle talvelle. Näin ne sesongit vaihtuu.


torstai 9. elokuuta 2018

Mäkkärin tosifani?

Kuulitteko arvonnasta mikä Mac Donaldsilla oli aikaisemmin tänä vuonna? Yhtiö julisti kilpailun, jossa piti keksiä rakkaudentäytteinen twiitti Big Mac -hampurilaisesta. Voittajan palkinto oli huimaava: yli 10 000 euron arvoinen hampurilaisenmuotoinen sormus!
Sormus on miniatyyrimalli Big Mac -hampurilaisesta, ja siinä ei ole säästelty jalokivissä. Oranssit safiirit kuvastavat majoneesikastiketta, smaragdit salaatinlehtiä jne. Ja sormuksen nimi on luonnollisesti The Bling Mac!

Aika muhkea, ehkä ei ihan mun makuun kuitenkaan ;-)
Mutta hauskaa että koruala pääsee näkyviin.


maanantai 6. elokuuta 2018

Helvetin kuumaa

Pyydän heti anteeksi, nyt tulee vähän negatiivinen postaus, mikä ei kuulu tapoihini. En yleensä halua ripotella kielteisyyttä ja pahaa mieltä ympärilleni. Mutta jotta elämämme ei vaikuttaisi liian ruusuiselta niin kerrankin näin.

Siis tämä heinäkuun helleaalto! On ollut niin hirveän kuumaa, että työnteosta ei ole meinannut tulla mitään. Ajatus ei kulje, ei saa nukuttua kunnolla, hiki valuu ja vaatteet tarttuu kiinni ihoon. Ei tee mieli tarttua mihinkään isompaan työtehtävään kun tietää että puhti loppuu ennenkuin saa homman hoidettua loppuun. Uusia ideoita ei todellakaan ole syntynyt, koska tuntuu että aivot ovat niin pehmeät että hyvä kun tietää oman nimensä. Asiakkaatkaan eivät jaksa shoppailla, joten myynnit eivät ole yltäneet odotuksiin. Plääääh!

Tottakai on mukavaa että suomalaiset kerrankin ovat saaneet nauttia auringosta ja lämmöstä, mutta onkohan kaikkien lomabudjetit uponneet juomiin, jätskiin ja ilmastointilaitteisiin, eikä yhtään lanttia ole tullut korualalle?

Mitkä on teidän fiilikset? Kiinnostavatko korut helteellä?


maanantai 2. heinäkuuta 2018

Miten symbolit syntyvät?

Viikonlopun pride-kulkueen ansiosta moni yritys nosti päätänsä ja heilutti pride-lippuja sosiaalisessa mediassa. Priden symbolihan on sateenkaaren värit nätissä rivissä. Tämä sai mut miettimään miten tämän kaltaiset symbolit syntyvät? Miksi juuri sateenkaari on seksuaalivähemmistöjen symboli? Miten roosasta rusetista tuli rintasyövän symboli? Miksi neliapila on onnentuoja? Miksi punainen on joulun väri? Miksi yksisarvinen on viisauden symboli?





Minulla ei ole näihin kysymyksiin vastauksia, vaan lähinnä heitän näitä ajatuksia ilmaan, josko teillä olisi vastauksia. Tai onko teillä muita samantyyppisiä esimerkkejä symboleista, tai ehkä joku vainu asioista mistä voisi tulevaisuudessa tulla symboleja?

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Kierrätyksen mestari

Yksi asia missä koruala on erikoisen hyvä on kierrätys. Väitän että kaikesta maailman kullasta yli 90% pysyy kierrossa, eli ei mene koskaan roskikseen. Hopeassa luku on ehkä pienempi, mutta kyllä hopeakin on hyvin kierrätetty metalli.

Eli vanhat jalometallikorut jotka poistuu käytöstä koska ovat rikki, jäänyt väärän kokoiseksi, ei enää miellytä tai muuten vaan on ylijäämää, päättyy yleensä kultasepän sulatuskuppiin ja uudestaan käyttöön.

Sama koskee ylijäämät valmistusprosessissa. Kuvittele ompelija joka leikkaa kankaasta paidan palat; etu- ja takaosa, hihat jne. Jäljelle jää silppua joka menee roskiin, pehmusteeksi tai pakkausmateriaaliksi. Jalometallia valmistaessa jokaikinen ylijäämämurunen käytetään uudestaan. Mitään ei mene roskikseen, vaan kaikkea sulatetaan ja käytetään uudestaan.

Tästä voimme olla ylpeitä, varsinkin tänään Maailman Ympäristöpäivänä!

Ylijäämä helmikupin leikkausvaiheesta
Valmiit helmet liimattu kuppiin
Leikkausromua hopeisten korvarenkaitten leikkauksen jäljiltä. Kaikki menee uusiokäyttöön!


torstai 31. toukokuuta 2018

Totuus kuvien takana


Ajattelin kertoa teillä vähän meidän kevään lehden kansikuvan kuvaussessiosta. Vähän sellaista salaista tietoa mitä ei ehkä tule ajatelleeksi kun katselee kuvia.

Meillä oli yksi lyhyt työpäivä aikaa, vastavalmistuva ammattikuvaaja jolla oli oma kotistudio vasta rakenteluvaiheessa, ei-ammattimalli joka ei ole koskaan työskennellyt kameran edessä, sekä minä korujeni kanssa, ja minä en siis ole mikään ammattilainen kuvauksissa enkä oikein missään muussakaan ;-)

Mutta intoa oli meillä kaikilla paljon, ja ideoitakin löytyi. Joten kuvia tuli paljon, tässä pari esimerkkiä miten kuvat syntyi.

Halusin leikkisän kuvan, missä olisi liikettä. Kuvattava korumalli (mokkainen choker-kaulapanta hopeakoristeella) on nuorten teinityttöjen makuun, joten haettiin sellaista vähän hassua ja trendikästä fiilistä. Avuksi otettiin hiusfööni, jotta saatiin ponnari elämään.

Minä ja fööni, sekä malli ja kuvaaja!
Tässä vähän suttuinen versio, mutta näkyy miten ponihäntä lentää.

Toisessa kuvassa halusin saada vähän salaperäinen fiilis käyttämällä erilaista kuvakulmaa, eli kuva otettiin yläviistosta. Mutta koska valot ja lamput olivat tietyllä korkeudella, jouduttiin laittamaan malli istumaan lattialle, ja kuvaaja kiipeämään keittiöjakkaralle.
Malli polvistuu lattialla ja kuvaaja kiipeää jakkaralla.



Lopputuloksessa malli katsoo yläviistoon kameraan
Kansikuvaksi valitsin loppujen lopuksi "vahinkolaukauksen". Tuntui että kyseisessä kuvassa on helppo kuvitella mallityttöä ylioppilaaksi, morsiameksi, rippiläiseksi... Malli oli hyvä, mutta tausta oli tylsä ja suttuinen. 
Alkuperäinen kansikuva
Joten sitten meidän mastermind-taittaja viilasi kuvaa ja teki vähän taustaväri-kokeiluja:




Ja loppujen lopuksi päädyttiin vihreään taustaan. Keväinen ja raikas, erilainen. Mitäs tykkäätte?

Lopullinen kansi