perjantai 1. helmikuuta 2019

Hopeapellin valmistus

Olen aikaisemmin näyttänyt teille miten hopeapellistä leikataan paloja, eli osia mistä tehdään korvakoruja. (https://silverbarfinland.blogspot.com/2017/05/naks-naks-naks.html)
Nyt ajattelin avata teille vähän miltä näyttää kun hopearomusta tehdään peltiä.



Ensin sulatetaan hopeat. Seassa on yleensä edellisestä valmistusprosessista jääneitä peltijämiä sekä koruja jotka eivät ole läpäisseet laaduntarkastusta. Sulatus tapahtuu keramiikkakupissa jota lämmitetään kaasulla tulikuumaksi, kunnes seos on sulaa velliä.


Kun hopea on täysin sula, se kaadetaan muottiin, jotta vellistä saadan harkon muotoinen. Hopea jähmettyy sen verran nopeasti, että sekä muotti että hopeasula lämmitetään kaadonkin aikana.



Kun metalli on kovettunut, muotti avataan, ja sisältää löytyy hopeaharkko. Se on yleensä noin joulutorttutaikinan kokoinen ja mallinen, riippuen miten suuresta satsista on kyse.



Sen jälkeen harkkoa vähän putsataan ja sitten alkaa valssaus. Valssatessa hopeakankea ohennetaan ja pitkitetään ikään kuin pastakoneella tai mankelilla. Joka vedolla se ohenee ja pitenee. Välillä sitä kuumennetaan jotta se pysyy pehmeänä.






Tämän jälkeen meillä on olemassa hopeapelti, josta saa leikattua korunosia, vähän kuten piparkakkutaikinasta leikataan muotilla piparkakkuja...





Pääsitköhän yhtään jyvälle miten tämä tehdään..?
Hauskaa viikonloppua!



torstai 10. tammikuuta 2019

Kivijalkakauppojen kohtalo

- Kyllä ennen oli kaikki paremmin, sanoo mielensäpahoittaja.

Useimmissa tapauksissa kehitys on hyvästä, eikä menneitä pidä haikailla. Mutta yksi "kehitys" joka tänä päivänä askarruttaa on kivijalkakauppojen huonovointisuus. Onko meillä tulevaisuudessa kauppoja missä tavataan myyjää kasvotusten, voit kysellä, jutella ja saada kädestä pitäen neuvoa ja opastusta?

Viime aikoina on mediassa näkynyt useita tapauksia lopettavista kivijalkaliikkeistä, ja näitä on tietenkin paljon, paljon enemmän kun mitä mediassa nähdään.











Korualan yrittäjät kuuluvat pääasiassa juuri näihin kivijalkamyymälöihin. Ala on siis koetuksella, ja moni yrittäjä on vaikeuksissa. Onko tilanne vielä pelastettavissa? Vai onko sun mielestä ihan ok että ostat korusi netistä tai ketjuilta jossa palvelu rajoittuu lähinnä tuotetakuun ja halpaan hintaan?

Viestini on: käyttäkää pieniä liikkeitä, hyödynnä niitten asiantuntevaa ja joustavaa palvelua. Kivijalkaliikkeen myyjä on usein AIDOSTI kiinnostunut asiakkaansa tarpeista ja toiveista, ja hän on valinnut ammattinsa ja työuransa juuri sen perusteella että hän HALUAA palvella juuri sinua!

tiistai 11. joulukuuta 2018

Linnanjuhlien korukatsaus

Taas on tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlat takanapäin, ja luvassa on pieni katsastus juhlijoiden koruista. Kerron oman mielipiteeni onnistuneista koruvalinnoista sekä kritisoin vähemmän onnistuneita valintoja. Nämä ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, ja muistathan pitää mielessä myös sen että usein kritiikki perustuu kokonaiskuvaan ja tilanteeseen, eli vaikka kritisoin jotain tiettyä korua, se ei tarkoita että korussa on vikaa, vaan että se ei ehkä sovi juuri kyseisen vaatetuksen kanssa tai tilanteeseen.

Aloitetaan juontaja Ella Kannisen korviksista. Upeat, näyttävät, korostavat hänen kaunista kaulaa ja sopivat täydellisesti kampauksen kanssa. Näyttävien korvakorujen kanssa ei tarvita kaulakorua, joten Ellan paketti on just hyvä näin; ei liikaa, ei liian vähän.



Satu Hassilta puuttuu korut täysin. Okei, mitali löytyy, mutta kun mekon kaula-aukko on kuin tehty kauniille kaulakorulle tuntuu hirveän sääliltä että kaulaa ei korista mitään. Harmaa, väritön olemus olisi saanut piristystä näyttävästä kaulakorusta.


Jasper Pääkkösen daamilla oli upea mekko joka peitti toisen olkapään. Silloin on fiksua jättää kaulakoru pois, ja kuten hänen tapauksessa satsata näyttävään rannekoruun. Hieno oivallus! Kampaus on ok, mutta olisin kaivannut vahvempaa meikkiä.

Susanna Koski on rohkea asusteenkäyttäjä, mutta ei tänä vuonna ihan onnistunut. Näyttävä hiuskoriste vei huomion kaikesta muusta, ja pienet, sirot korut hukkuivat kokonaisuuteen. Korut sinällään ovat kauniita, muistaakseni arvokkaitakin, mutta varsinkin kaulakorun olisin mieluummin jättänyt kokonaan pois, se ei tuo mitään lisäarvoa outfittiin, vaan näyttää enemmän siltä että kaulaan on jäänyt vahingossa mummolta saatu rippikoru.



Tästä asiasta jaksan paasaa: kauniille kaulakorulle pitää antaa tilaa! Tässä on upealla kaulakorulla juuri oikeanlainen kaula-aukko, ja koru saa levätä kantajansa iholla.

























Ja heti perään kuva tapauksesta jossa on kaunis koru, kaunis kantaja, kaunis mekko, mutta koru ei pääse oikeuksiinsa koska kaula-aukko on väärän mallinen. Koru jää osittain kankaan päälle ja melko varmasti jossain vaiheessa iltaa se piiloutuu kankaan alle, tai vippaa ja sojottaa aukon reunalla.

Ja toinen samanlainen:



Ja vielä kolmas missä kaulakoru leikkii kuurupiiloa mekon alla:


Näitten floppien jälkeen sopii näyttää onnistuneita korvakoruvalintoja. Ensimmäisenä yksi linnanjuhlien suosikeistani; kanteletar Ida Elina. Yksinkertaisen kaunis mekko, klassinen kampaus ja meikki sekä upeat näyttävät korvakorut, jotka eivät kaipaa kaulakorua kaverikseen. Näin pitkät korvakorut näyttävät paremmilta ilman kaulakorua "häiritsemässä".

Toinen punainen mekko johon oli valittu hienot punaiset korvakorut ja fiksusti taas jätetty kaulakoru pois, juuri näin!


Ja myös painija Petra Olli oli valinnut sopivasti toispuoleiseen mekkoon sopivaksi näyttävät mustat korvakorut.


Seuraavaksi haluaisin nostaa esille erittäin kauniin korun, joka ei kuitenkaan saanut mediassa ansaitsemansa huomiota. Jenni Rutosen valmistama perhosaiheinen käsikoru on todella näyttävä eikä mikään perinteinen rannekoru. Ei kovin käytännöllinen, mutta linnanjuhliin sopiva.

Tällä hetkellä muodissa olevat tekstiilimäiset tupsukorvikset näkyivät myös linnanjuhlissa, ja minun täytyy myöntää etten tykkää niistä ollenkaan. Johtuukohan se siitä että ne eivät ole jalometallia? Mielestäni ne kuuluvat verhojen koristeeksi tai sisustustyynyjen reunoihin. Tässä kuva tyylikkäästä puvusta, ja kyllähän ne tupsut puhuvat samaa kieltä mekon kanssa, mutta eivät vaan tunnu tarpeeksi arvokkaalta. Olisin valinnut korvikset samaan tyyliin kun rannekoru; simppeliä, kruusaamatonta hopeaa.



Jaana Pelkonen olisi varmaan kaunis jätesäkissäkin, mutta olihan vuoden keltainen mekko taas nappivalinta. Ja näyttävät korvakorut sopivat asuun hyvin, tosin olivat kyllä pienikokoiseen Jaanaan nähden melkein liian isot. Mutta valovoimainen Jaana kantoi ne näyttävästi.



Sitten pieni muistutus siitä että kannattaa vilkaista peiliin ennenkuin astuu kameroitten eteen. Tai pyytää seuralaista tai jonossa takana olevaa tsekkaamaan että koru ei roiku vinossa...




Viime vuonna Almalla oli iso Suomi-leijona-kaulakoru linnanjuhlissa, se oli vähän kyseenalaista että onko se sopivaa... Tänä vuonna leijonat näkyivät yhden daamin korvissa, ja itse en tykännyt...eivät olleet edes kauniit mun silmissä...peukku alas.



Myös peace-merkki on mielestäni vähän liian naiivia. Kyllä kannanottoja saa ja kuuluukin tehdä, mutta se pitää tapahtua tyylikkäästi. Ei näin...



Sirkka-Liisa Anttila on kookas ja näyttävä nainen, ja vaikka hänen korut olivat aika tavallisia oli kokonaisuus onnistunut, myös silmälasit olivat tarpeeksi juhlavat (vaikka muuten en huolisi silmälaseja linnanjuhliin). Tykkäsin.


Toinen kookas koru joka ei saanut kaipaamansa tilaa oli seuraava perhoskoru. Ihan kaunis koru, mutta ahtaassa kaula-aukossa siitä tulee lapsellisen oloinen. Ja roikkuvat korvakorut olisin jättänyt pois.


Haluan nostaa esille vielä yhden kauniin kokonaisuuden. Iiris Flinkkilän hienostunut puku, meikki, kampaus ja ennen kaikkea korut oli kaunista katseltavaa. Vaikka koruissa ei ole suoraan mitään yhteistä muun outfitin kanssa (esim muoto tai väri) puhuvat ne täysin samaa kieltä ja ovat kun ludout toisilleen. Upea valinta!



Lopuksi on tietenkin "grande finale", illan First Lady, Jenni Haukio. Vaikka korvakorut eivät ole minun makuuni, sopivat ne hienosti hänen futuristiseen mekkoon ja mitaleihin, ja hänen kampauksensa tuovat korvakoruille oikeutta.


Mitä ajatuksia minun mietteet herättivät teissä? Oletteko samaa vai eri mieltä? Olenko jäänyt jostain mehukkaasta korusta paitsi?


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Lehti ja loppuunpalaminen

Lehtemme valmistui edellisviikolla, lähti painoon ja ilmestyi pari päivää sitten. Joko olet lukenut? Löytyy myös Issuu-palvelusta nettilehtenä. (https://issuu.com/sbc-lehdet/docs/gsw_2018-2)


Juttuja löytyy Kultakeskuksen historiasta, talven korutrendeistä, ulkolaisten nettikauppojen huijauskoruista sekä muuta ajankohtaista. Ihan kiva lukupaketti tuli taas tehtyä.

Lehden valmistumisen jälkeen oli takki niin tyhjä, että en meinannut edes jaksaa lähteä aurinkolomalle. Olen kerran aikaisemmin toistakymmentä vuotta sitten sairastunut uupumukseen, ja nyt se on taas todella lähellä. Viikon loma teki ihmeitä, mutta nyt kun olen taas arjessa kiinni ja joulukiireet painaa päälle, niin taas tuntuu se paha möykky sisälläni joka imee voimiani...

Joten jos olen vähän poissaoleva, käyn hitaalla tai en reagoi asioihin normaaliin tapaan, niin tässä siihen selitys. Onneksi tunnistan oireet ja yritän parhaani mukaan parantaa itse itseäni. Pyrin lisäämään arkeen asioita mistä tykkään ja nautin, ja toisaalta taas poistamaan asioita jotka stressaa ja tuovat pahaa oloa. Näinhän pitäisi AINA tehdä, mutta se vaan unohtuu tai on mahdotonta.

Voimia ja iloa teille tähän pimeään syksyyn! Kohta se joulu on täällä.


perjantai 5. lokakuuta 2018

Ei se ole hullu joka pyytää...

Niinhän se sanonta menee, että ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mutta silti, en kehtaisi pyytää mun myymistä koruista älytöntä ylihintaa... Periaatteemme on että myydään peruslaadukasta korua kilpailukykyiseen hintaan. Ei mitään luksustuotteita missä on ikuinen takuu, mutta ei myöskään mitään mikä hajoaa käsiin ekalla käyttökerralla. Halvimmat hopeakorut maksavat viiden euron paikkeilla, ja niissä on valmistustakuu. Jos ne käyttää oikein, niitten kuuluu kestää monen viikon, kuukausien, jopa vuosien käytön.

Mutta, menneellä viikolla törmäsin yhden kilpailijamme koruun, joka oli täysin identtinen, mutta hinta melkein NELINKERTANEN. Meinasin putoa penkiltä! Siis miten voidaan pyytää pienestä korvanapista yli 24 euroa!

Joten hyvät korunostajat: seuratkaa ja verratkaa hintoja ja huomatkaa että vaikka korut ovat nikkelitöntä hopeaa, ne voivat silti olla kukkaroystävällisiä.

Meidän pandakorvikset: kuluttajahinta 6,50 euroa




Kilpailijan samankokoiset pandakorvikset: 24,90 euroa


Mitäs tähän nyt pitäisi sanoa? Kuka tässä on hullu? En ymmärrä.
Hyvää viikonloppua kaikille fiksuille ja hulluille!

torstai 27. syyskuuta 2018

Uusin voimin

Toinen puoliskoni on pitkään kärsinyt sydämen rytmihäiriöistä. Kesän aikana ne pahenivat niin että mitään muuta ei meinannut mahtua elämään. Joka päivä oli taistelua niin fyysisesti kun psyykkisesti. Syyskuun alussa hän kävi läpi sydämen ablaatio-leikkauksen (googlaa jos haluat tietää enemmän) ja nyt näyttää siltä että sydänvaivat olisivat melkein kokonaan poissa ja normaali elämä voi jatkua. Löytyy voimia ja energiaa miettiä muutakin kun juuri ne akuutimmat rutiinityöt.

Näin ollen tuntuu että myös työpuolella jaksaa keksiä jotain uutta. Uusia korumalleja on tullut ja tulee edelleen joulumyyntiin, ja ollaan siivottu vanhoja nurkkia, järjestelty tavaraa ja vähän inventaariotakin suoritettu. Lähtisköhän elämä rullaamaan taas paremmin ja tasaisemmin? Kun vaan muistaisi olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä...


perjantai 31. elokuuta 2018

Työkalun valmistus

Meille on jo jonkun aikaa tullut kyselyjä kolmen korviksen settipakkauksista. Eli asiakas jolla on useampi reikä korvissa haluaa valmiin setin korviksia missä on esim 3mm ja 4mm ja 5mm zirkonit. Niin että saa nätisti korvikset suuruusjärjestyksessä korvalehteä pitkin ylös.



Korut sinällään ei tuota ongelmia. Onhan meillä valikoimassa vaikka mitä korviksia eri koossa. Mutta se miten koruja saadaan nätisti pakattua niin että niitä on helppo myydä, kuljettaa, esitellä jne, se on ollut se kynnyskysymys. Suomessa kun koko kaikki korut myydään tietynkokoisissa ja -mallisissa koteloissa.

No, itse olemme jo jonkun aikaan ratkaisseet ongelman niin, että olemme laittaneet kolmet korvikset siihen perusrasiaan, mutta koska perusrasian pahvityynyssä on reiät vain kahdelle korvikselle, olemme itse painaneet pahviin neljä reikää lisää, pienellä ilmoitustaulun neulalla...Siis ihan käsipelillä, silmämitalla... Joten aina välillä on vähän vinksin vonksin, liian lähellä tai liian kaukana toisistaan... Plus että tämä toimenpide tietenkin vie tolkuttomasti aikaa...

Joten pari viikkoa sitten Petri sai tehtävän: tee meille työkalu jolla saadaan nopeasti ja täsmällisesti tehty reiät pahveihin. Petri ei ole tehnyt työkaluja ainakaan 15 vuoteen... mutta ilmeisesti se on vähän samanlainen taito kun pyöräily: kun sen kerran oppii, se on aina takaraivoissa.

Minä piirsin mallin pahvista, missä mitat rei'ille:


Petri piirsi rautalankamallin työkalusta:


Ja sitten hän aloitti työstämisen:


Yläosan sorvausta ja katkaisu...

Työkalun aihiot valmiina.

  
Pistimien sovittelu ja kiinnitys...


Ja tässä on valmis työkalu. Kolme reikää tulee yhdellä painalluksella. Pahvi käännetään ympäri ja toiselle puolelle tulee toiset kolme reikää. Millilleen samaan kohtaan!



Nyt meillä on myynnissä palloja, helmiä ja krappanoita useissa väreissä, KOLMEN PARIN SETISSÄ, ja niiiiiin nätisti pakattu rasioihin!