torstai 28. huhtikuuta 2016

Lyyrat suomeksi och på svenska

Ylioppilaat saavat lähipäivinä tietää miten kirjoituksissa kävi, ja silloin varmistuu se että saako hän sen lakkinsa päähän vai ei...
Koska itse asun suomenruotsalaisella alueella, meilläpäin myydään pääasiassa niitä suomenruotsalaisia lyyria. Ja mikä niissä se ero nyt sitten olikaan?


Suomenruotsalainen lyyra on isompi (halkaisjaltaan 22 mm) ja lyyra, siis se instrumentti keskellä, on kulmikkaampi. Suomenkielisillä on joko 16 tai 14 mm lyyrat, missä instrumentin muodot ovat pyöreämmät. Useimmiten lakissa on ostettaessa jonkunlainen peltilyyra, joka sitten vaihdetaan oikeaan 14 karaatin kultaiseen.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Korvakorujen takaosien valmistus

Meillä kävi eilen pari koululaista tekemässä haastattelun ja koulutyön meistä. Käytiin läpi firman historiaa, tätä päivää ja näytin vähän miten koruja valmistetaan. Se tuntuu aina olevan yhtä iso yllätys miten monta työvaihetta korujen valmistuksessa on. Ihmisillä on luulo että meillä on joku iso kone mihin työnnetään toisesta päästä sisään hopeaa tai kultaa, ja toisesta päästä tulee valmiit korut kuin uunista ulos.

On meillä täällä yksi kone joka toimii melkein sillä tavalla. Kone joka tekee korvakorujen takaosia. Hopealevyä työnnetään toiseen päähän ja purkkiin pumpsahtaa valmiit takaosat!





tiistai 19. huhtikuuta 2016

Köyhän miehen timantti

Yksi lempikoruistani tällä hetkellä on timantinmuotoiset riipukset ja korvakorut. Timantin yleisin hiontamuoto kutsutaan briljantiksi, ja juuri se muoto on se mikä yleensä mielletään 'oikeaksi'. Joku viisas on joskus laskenut tarkalleen mitkä ne oikeat mitat ja suhteet hionnassa pitää olla, jotta timantin loiste olisi paras mahdollinen.
                                     

On muuten aika ihmeellistä, että edelleen parhaat ja laadukkaat timantinhionnat tehdään käsin. Vielä ei ole keksitty laitetta joka pystyisi yhtä hyvään työhön kun ihmisen käsi.

                                      
Vaikka mun koruliippaassa on yks jos toinenkin hieno timanttikoru, niin tällä hetkellä mun lempparikorviksiin kuuluu silti tämä malli:

                                  



maanantai 11. huhtikuuta 2016

Vantaan messut

Viikonlopun messut on hoidettu, ja tämä viikko menee aika pitkälti messujen jälkiselvittelyihin, laskuttamiseen, sekä hoitamaan kaikki ne jutut mitkä viime viikolla jäi kiiren takia hoitamatta.

Messut olivat aika rauhalliset. Uusi, ehkä hiukan epäseksikäs paikka oli varmaan osasyynä siihen, mutta uskon että suurin syy on siinä että kultasepänliikkeillä on nyt tosi tiukkaa aikaa. Moni liike pärjää nippa nappa rimaa hipoen, joka tarkoittaa että mitään impulssiostoksia ei tehdä, ja muutenkin lompakosta pidetään tiukasti kiinni. Lama-sana on monien huulilla, ja monella paikkakunnalla työttömyys on korkea, ostovoima tiukoilla.

Toivon että tässä maassa saataisiin kohta joku piristysruiske jostain. Muuten kaikki ihanat pienet liikkeet tulevat häviämään, ja henkilökohtainen palvelu ja räätälöity valikoima katoaa. Isot ketjut jylläävät, jolloin valikoimat määrätään korkeimmissa portaissa. Mun mielestä messuilla on niin ihanaa kuulla kun myyjät valitsevat koruja, ja sitten ne juttelee keskenään että "hei, tää otetaan, tää sopii sille Lehtolan rouvalle" tai " hei montaaks otetaan näitä, kun meillä on se vinttikoirakerho siinä naapurissa?" Itse ajattelen useasti ihan samalla tavalla, esimerkiksi kun tilaan pororiipuksia niin minulla on mielessäni esim Pulkkisen liike siellä Rovaniemellä...

Tukkuliikkeenä yritämme tukea pieniä liikkeitä tarjoamalla heille iso valikoima, hyvät maksuehdot ja tukemalla myyntiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Seuraamme jatkuvasti muotia ja uusia tuulahduksia maailmalta, ja poimimme niistä suomalaiseen makuun sopivimmat.

Mikä oli messujen hittituote?
Siipi-aiheiset korut, feikkiseptumit ja kiipevät korvakorut.

                                   


Messuosastomme ennen kun ovat aukesivat:

                                           





tiistai 5. huhtikuuta 2016

Valmisteluja ja epäonnea

Täällä ollaan täydessä touhussa messuvalmistelujen kanssa. Paketteja tulee viime hetkellä, uutuuksia pitäisi vielä ehtiä hinnoitella ja pakata messuille. Koko alkuvuosi on ollut kiireinen, joten korulaatikot  ammovat tyhjyyttä, kun kukaan ei ehdi pakata muuta kun ihan välttämättömimmät...

Tältä ne laatikot pitäisi näyttää kun perjantaina mennään messuille ( ja on meillä pari tämän näköistä..):

                                              


Mutta tältä ne nyt suurin osa näyttää:

                                              


Ja voitteko uskoa miten huono onni meidän firman työntekijöillä on ollut tänä vuonna? Meillä on ollut työntekijöitten lähipiirissä jalan amputointia, sydänkohtausta, avopuolison kuolema, veljen kuolema, jalka poikki lasketteluonnettomuudessa, umpisuolentulehdus...siis aivan järkyttäviä tapahtumia on ollut meidän työntekijöitten perheissä. Uskon kohtaloon, ja uskon siihen että meille ei voi tulla pelkkää kuraa niskaan tässä firmassa. Joten olen miettinyt että pitäiskö tehdä kimppalotto koko firman porukalle, tuliskohan voitto?

Nämä kaikki tapahtumat on tietenkin tarkoittanut sitä että vaikka ollaan saatu kaikki työt hoidettu, niin aika huonosti ollaan ehditty tehdä työtä "varastoon"...

No, mutta onneksi meillä on mamma ja anoppi taas apujoukoissa, ne pakkaavat ja auttavat kädet syyhyen. Ja joskohan se onni nyt kääntyisi ja meillä olisi viikonloppuna PARHAAT MESSUT EVER!

Tähän loppuu nyt mun juoruilu ja mä lähden hinnoittelemaan uutuuksia! Meillä oli katsos tänään JOULUAATTO!