Täällä meidän Kemiönsaarella, joka muuten on Suomen toiseksi suurin saari heti Ahvenanmaan jälkeen, oli joskus kymmeniä vuosia sitten kampanja jonka slogan oli ”HÅLL PENGARNA PÅ ÖN”, eli pidä rahat saarellamme. Silloin paikallisten yritysten pahimmat kilpailijat olivat turkulaiset ja salolaiset liikkeet. Näin on varmasti edelleen, ja näitten lisäksi on tullut nettikauppa sotkemaan pienten paikallisliikkeiden kaupankäyntiä.
Itse käytän esimerkiksi meidän paikallista ruokakauppaa, vaikka tiedän sen olevan kalliimpi ja valikoiman olevan pienempi kun markettien. Arvostan sitä että kauppa on kävelyetäisyydellä, että palvelu on henkilökohtaista ja että kaupassa on aina vastassa tutut kasvot. En kaipaa notkuvia hedelmähyllyjä ja pullolleen täytettyjä leipävitriinejä, vaikka toki myönnän että aina silloin tällöin on kiva käydä kaupungissa katsastamassa uusi tuotteita ja runsaita valikoimia. Enemmän arvostan kuitenkin sitä, että kaupantäti kysyy minulta mitä jogurttia minä toivoisin ensi viikolle, kun hän on parhaillaan tekemässä tilausta. Ja vaikka kissanruokia löytyy ehkä vain pari eri sorttia, niin kunhan kerron mistä mausta ja tuotemerkistä meidän kissat tykkää niin hyllyllä on juuri sitä.
Äskettäin kaipasin pientä piirustuspalvelua, ja kyllä tuntui hyvältä kun omalta kotipaikkakunnalta löytyikin taitava piirtäjä/valokuvaaja/tatuoija, joka onnistui tekemään minulle juuri sellaisen kuvan kun olin mielessäni piirtänyt, mutta taitoni eivät taipuneet siihen. Hän on käynyt samaa koulua kun meidän omat tytöt, hänen äiti on töissä viereisessä kalatehtaassa… tuntuu palkitsevalta antaa työtehtävän nuorelle yrittäjälle joka on oman paikkakunnan kasvatti.
Pienessä paikkakunnassa on varmasti paljon huonoja puolia, mutta silti olen enemmän landepaukku kun kaupunkilainen. Ja koska en varmasti ole näitten ajatusteni kanssa yksin, niin tällä kirjoituksella haluan kannustaa teitä kaikkia käyttämään pientuottajia, paikallisia pienyrittäjiä ja tietenkin pieniä kultasepänliikkeitä…
Itse käytän esimerkiksi meidän paikallista ruokakauppaa, vaikka tiedän sen olevan kalliimpi ja valikoiman olevan pienempi kun markettien. Arvostan sitä että kauppa on kävelyetäisyydellä, että palvelu on henkilökohtaista ja että kaupassa on aina vastassa tutut kasvot. En kaipaa notkuvia hedelmähyllyjä ja pullolleen täytettyjä leipävitriinejä, vaikka toki myönnän että aina silloin tällöin on kiva käydä kaupungissa katsastamassa uusi tuotteita ja runsaita valikoimia. Enemmän arvostan kuitenkin sitä, että kaupantäti kysyy minulta mitä jogurttia minä toivoisin ensi viikolle, kun hän on parhaillaan tekemässä tilausta. Ja vaikka kissanruokia löytyy ehkä vain pari eri sorttia, niin kunhan kerron mistä mausta ja tuotemerkistä meidän kissat tykkää niin hyllyllä on juuri sitä.
Äskettäin kaipasin pientä piirustuspalvelua, ja kyllä tuntui hyvältä kun omalta kotipaikkakunnalta löytyikin taitava piirtäjä/valokuvaaja/tatuoija, joka onnistui tekemään minulle juuri sellaisen kuvan kun olin mielessäni piirtänyt, mutta taitoni eivät taipuneet siihen. Hän on käynyt samaa koulua kun meidän omat tytöt, hänen äiti on töissä viereisessä kalatehtaassa… tuntuu palkitsevalta antaa työtehtävän nuorelle yrittäjälle joka on oman paikkakunnan kasvatti.
Pienessä paikkakunnassa on varmasti paljon huonoja puolia, mutta silti olen enemmän landepaukku kun kaupunkilainen. Ja koska en varmasti ole näitten ajatusteni kanssa yksin, niin tällä kirjoituksella haluan kannustaa teitä kaikkia käyttämään pientuottajia, paikallisia pienyrittäjiä ja tietenkin pieniä kultasepänliikkeitä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti