Hassua nippelitietoa

Petri rakastaa sellaista pientä outoa nippelitietoa, ja sellaisella hän joskus briljeraakin. Tässä päivän nippelitieto teille:
Heinäkuun viimeinen päivä, 31.7, on yleisin syntymäpäivä 2000-luvulla syntyneillä suomalaisilla!! Sinun pitäisi siis suurella todennäköisyydellä tuntea useitakin ihmisiä joilla on tänään syntymäpäivä.

Samalla tulee pakostakin ajatelleeksi että mikä päivä oli 9 kuukautta sitten... Pikkujouluaikoja?!

Fatiman käsi

Fatiman käsi-korut ovat aikaisemmin olleet ehkä Turkin tuliaisia, mutta nyt niistä  on muodostunut trendikoru. Fatiman kädessä on on viisi sormea , usein symmetrisesti niin että kädellä on ikäänkuin kaksi peukaloa. 

Fatima oli profeetta Mohammedin nuorin tytär joka eli 600-luvulla. Muslimit pitävät häntä kaikkien naisten äitinä, mahtavimpana koskaan eläneenä naisena, naisten perikuvana. Fatiman käsi, tai Khamsa, uskotaan pitävän paholaisen loitolla ja tuovan suojaa ja onnea kantajalleen.

riipus 6922, 36€

Veeralla pieni Fatima-riipus 6990, 7,90€

Visiitti Heinolassa

Perinteisesti korualalla ollaan oltu aika niukkoja tekemään yhteistyötä. Petri muistelee joskus sitä kun hän nuorena kultaseppänä kävi jonkun toisen kultasepän verstaalla, niin hän pääsi suurin piirtein vain eteisestä sisään niin jo oli kiire lähteä lounaalle tai katsomaan pihakivetystä…ettei vaan pääsisi näkemään millaisia työkaluja ja rutiineja on käytössä heidän pajalla…hänhän voisi käyttää tietojaan hyväksi omassa toiminnassaan ja tulla kovemmaksi kilpailijaksi…

Ajat ovat muuttuneet ja ilmapiiri korualalla on ehkä vähän avoimempi kuin aikaisemmin. Viime viikolla käytiin Heinolassa tutustumassa toiseen suomalaiseen korutehtaaseen, Top Gold Oy. Siellä yrittäjä Tommi näytti meille yrityksensä ”salaisimmatkin” työmenetelmät. Oli mielenkiintoista nähdä miten heidän työpaikalla on ratkaistu samantyyppisiä työvaiheita kun meillä.
Ajatus on että jossain vaiheessa teemme Tommin kanssa vieläkin enemmän yhteistyötä, koska valmistuserät ovat viimeisten vuosien aikana pienentyneet niin että kannattavuutta on pakko saada nousemaan tekemällä työtä kimpassa, eikä yrittää kampea toista pois alalta. Tommi sattuu myös olemaan todella mukava heppu, joten paitsi että ”yhteistyössä on voimaa” niin tässä yhteistyössä on myös iloa ja nautintoa!

Tommi, oman työnsä vanki? ;-)

Mitalityökalut nätisti aakkojärjestyksessä

Kultauskylpy on paljon kehittyneempi kun meidän...meillä se tehdään vanhoissa jätskilaareissa ;-)

Näitä ei ole tehty meillä kymmeniin vuosiin: kalvosinnappimekanismejä!

Sormukset järjestyksessä koon mukaan

Ei kannata koskea kaikkeen...

Pitkäkyntiset, älkää vaivautuko!

Onkohan enää kellään käytössä?

Tällä ei ole mitään tekemistä korualan kanssa, mutta on vaan niin symppis!

Ex tempore

Kesällä koko elämämme on täysin EX TEMPORE. Aamulla ei ole harmainta aavistustakaan missä illalla ollaan. Mahdolliset suunnitelmat muuttuvat melko varmasti vähintään kerran päivän aikana.

Tyypillinen esimerkki oli lauantaina. Olimme olleet edellisiltana viettämässä kaverin  40-vuotisbileet naapurisaaressa. Me tiedettiin jo juhliin mentäessä että parasta olisi lähteä juhlista ajoissa kotiin, koska seuraavana päivänä on tiukka ja pitkä päivä (kerron kohta miksi.) Joten suunnitelma oli että joku 4-5 tuntia on varmaan ihan sopiva aika viettää juhlissa jotka alkoivat jo klo 18. Mutta mitäs luulette? Milloinkohan me oltiin kotona?
No kello KOLME!! Ei kyllä juotu paljon alkoholipitoista, mutta kyllä tässä iässä pelkkä valvominen väsyttää ihan tuntuvasti...

No, lauantaiaamuna noustiin ajoissa jotta saatiin liikkeet avattua ja työpäivä käyntiin. Minä vannoin aamukaffea nauttiessani että nukun vähintään kahden tunnin päiväunet, koska illalla oltiin menossa Petrin järjestämiin Örön Saaristolaistansseihin. Juu-uu, ihan oikein luit, Petri järjesti tanssit!

Ja mitäs luulet että mun päikkäreille kävi? Olin juuri astumassa kotiovesta sisälle kun Petri soitti ensimmäisen kerran että "Sami Seliö, siis se maailmanmestari, on täällä Kasnäsissa, tuu äkkiä tänne niemelle niin saat haastatella hänet Kasnäs Kompass-lehteen, ehkä pääset jopa koeajolle sen kyydissä...". Siis kuka Seliö? Ei muuta kun äkkiä googlaamaan, jolloin selvisi että kyseessä on Formula1-veneilyn kaksinkertainen maailmanmestari! Eli sitten vaan niemelle odottamaan vuoroa. Sain haastatella Seliötä muutaman minuutin, ja vähän kuvia jne. Koko projektiin meni kuitenkin parisen tuntia, arvokkaita sellaisia...

Taas hiippailin kotiinpäin ajatellen että kohta mulla on pää tyynyssä ja vedän zetaa... Taas puhelin soi: "hei Pulkkiset sieltä Lapista ovat täällä käymässä, tuu äkkiä tänne, saat näyttää heille verstaan ja ehkä ne haluaa ostaa jotain koruja ja sit sun pitää viedä ne kahvilaan, mä en varmaan kerkeä kun mun pitää mennä vielä pitämään yhtä palaveria ja ehkä sukeltamaan ja..." Täyskäännös kotiovella ja moikkaamaan ex tempore-retkelle tulleita asiakkaita Rovaniemen kultasepänliikkeeltä. Jos Lapista asti tulee Kasnäsiin niin vaikka olisi kuinka kiire niin kyllä aikaa raivataan! Joten nopea esittely Kasnäsista, meidän liikkeistä ja muista touhuista, verstaasta ja vielä ehdittiin väsätä pieni tilauksenpoikanen. Lopuksi vein asiakkaat tyttären kahvilaan, jossa jouduin hyvästelemään, koska uskokaa tai älkää, enää oli 45 minuuttia aikaa kunnes meillä oli lähtö Örön saaristolaistansseihin!

Joten miten kävi mun päiväunille? Pidin ne sunnuntaina ;-)

Aamu alkoi lupaavasti.

Sami Seliön haastettelu meneillään.

Ilta ja yö Örön sotilaskodissa tanssien.

Kirjapainokäynnillä Lahdessa

Tutustuimme yli kymmenen vuotta sitten yhdellä lomamatkalla suomalaiseen pariskuntaan, johon olemme siitä saakka pidetty yhteyttä, enemmän ja vähemmän. Joskus on vaan sillei, että vaikka ei treffata kun korkeintaan kerran vuodessa, niin silti on aina yhtä mukava tavata ja rupatella. Tämä suomalainen herra oli painoalalla töissä, joka silloin oli meille täysin vieras ala. Mutta kun neljä vuotta sitten rupesimme tekemään Kasnäs Kompass-lehteä, pääsimme käyttämään häneen palveluitaan hyväksemme.
Nyt kävimme piipahtamassa hänen kirjapainollaan. Ja se ei ollut mikään vaatimaton yritys. Markprint Oy on maamme edelläkävijä laadukkaissa painotöissä, ja käyttävät sellaisia tekniikoita mitä ei löydy muualta Suomesta eikä edes Pohjoismaissa. Markprint painaa siis lehtemme kannet, jotka ovatkin todella laadukkaat ja saavat lehden erottautumaan muista aikakausilehdistä. Ainutlaatuisella lakkaustekniikalla kansista saadaan kolmiulotteisemmat ja ne myös tuntuvathyviltä, eivät pelkästään näytä hyviltä.
Markprintissä oli esiteltynä tosi paljon erilaista materiaalia, mistä saatiinkin paljon uusia ideoita tuleviin projekteihin. Petri oli kuin lapsi karkkikaupassa, ja halusi kaikista materiaaleista näytteitä, pieniä paloja, tai ainakin kuvia…
Vaikka sanomalehdet luetaan varmaan tänä päivänä pääasiassa kännyköistä ja tableteista, niin uskon silti että laadukkaita lehtiä halutaan lukea jatkossakin, joten peukku ylös Markprintille ja iso hali Artolle! Ja lupaan että Silver Barin asiakkaat saavat jouluksi jotain pientä kivaa jota tehdään tässä firmassa…
www.markprint.fi

Petri löysi Arton arkistoista viime vuoden lehden kannet!

Tässä hyllyssä oli tuhansia testipaloja: eri matskua, eri tekniikkaa jne...kuin karkkihylly!

Petri oli todellakin kuin karkkikaupassa...ja kaikkeen piti päästä koskemaan...

ja siellä se meidän lehti makasi edustamassa heidän dripoff-lakkaustekniikkaa...

TV-sarjan kuvauksissa

Viikko sitten kävimme yhden tv-sarjan kuvauksissa. Sairaan mielenkiintoista.

Mielenkiintoni sarjaa kohtaan heräsi pari vuotta sitten kun selvisi sattumalta että meidän korumme esiintyy sarjassa Mustat Lesket. Korulla oli kaiken lisäksi todella näyttävä rooli, se oli yhden päähenkilön "signature"-merkki kun hän kirjoitti blogia. Blogin nimi oli korun mukaan nimetty: "Timantin muotoinen kyynel". Kyseinen koru hukkui kuvausporukalta kesken kuvauksen, ja monen mutkan kautta saivat minuun yhteyttä löytääkseen toisen korun tilalle...

Sarja tuli Neloselta viime vuonna, ja oli itse asiassa todella hyvä. Jäin aivan koukkuun, eikä se ollut pelkästään korun syytä...

Liityin sarjan avustajalistalle, jonka myötä saan silloin tällöin tietoa uuden kakkoskauden kuvausten etenemisistä. Tätä kautta ilmeni myös mahdollisuus päästä avustajaksi yhteen jaksoon. Joten viime maanantaina kun meillä sattumalta oli muuta menoa Helsinkiin kävimme Petrin kanssa Hotel Kämpin tiloissa pidetyissä kuvauksissa.

Aamun ensimmäiset tunnit menivät tutustumiseen muihin avustajiin, meitä oli siellä 30-40 henkeä. Osa olivat laittaneet itsensä vimpan päälle valmiiksi, ja osa, minä mukaanlukien, tulivat meikittä ja tukka kampaamatta. Vaatteet olivat jokaisella omasta takaa, se oli yksi vaatimus avustajilta; piti olla tyylikkäästi pukeutunut cocktailtilaisuuteen. Pientä purtavaa ja juotavaa oli tarjolla, sekä meikkaaja/kampaajan palvelut. Kun oli minun vuoroni, meikkaaja piirsi minulle uudet silmät ja oli sitä mieltä että tukkani olisi parhaimmillaan suoristettuna, ilman erikoiskruusauksia. Ei siis mitään megakampauksia minun osaltani. Niitä löytyi kyllä sitten muilta avustajilta...hih ih.

Sitten vaan odoteltiin vuorojamme, apulaisohjaaja Katri kävi välillä tsekkaamassa ja valitsemassa joukostamme sopivia tyyppejä: välillä tarvittiin sinkkuja, välillä pareja, välillä pitkiä, välillä lyhyitä jne. Tehtävämme oli toimia kutsuvieraina lääkefirma Pharmatecan pörssiinlistautumisen tiedotustilaisuudessa. Skoolattiin, taputettiin ja juteltiin keskenämme. Katri muodosti meistä sopivia "ryhmiä",  jossa sosiaalisilla taidoilla ei ollut mitään merkitystä, vaan ryhmät muodostettiin sen perusteella miten mekkojen värit, ihmisten pituudet ja vaatetuksen tyyli sopivat yhteen. Puhuttiin "avustajien kieltä" eli suut kävivät mutta ääntä ei tullut! ;-)
Muista avustajista moni oli konkareita, eli käyvät usein tällaisissa kuvauksissa. Joku ihan vaan huvin vuoksi, joku toivoen että hänet vielä jonain päivänä bongataan johonkin isompaan rooliin, ja osa ilmaisen aterian ja pienen korvauksen takia. Itselleni tämä oli jännä piipahdus maailmaan joka oli minulle tähän asti täysin tuntematon, ja samalla mahdollisuus saada korujamme mukaan kuvauksiin. Katsotaan mitä kokemus tuo tullessaan.

Petri oli ainakin muutamaan otteeseen ihan kameran edessä, joten hänen pärstänsä tulee ilmeisesti näkymään selvästi jossain jaksossa. Minun tukkani oli vissiin niin hienosti suoristettu että olin pääasiassa selkä kameralle päin...joten saattaa olla etten ole telkkarissa ihan tunnistettavissa...

Petri odottaa jo Oscar-palkintoa.

The Rannekoru edelliseltä tuotantokaudelta.

Puolimaratoonarit

Okei okei, nyt te ajattelette: jos niillä on niin kiire aina kun ne väittää, miten ne ehtii osallistua johonkin puolimaratoniin ja treenatakin siihen?

Liikunnan suhteen minulla on samanlaiset ajatukset kun ministeri  Alexander Stubbilla: TUNTI LIIKUNTAA ANTAA KAKSI TUNTIA ENEMMÄN ENERGIAA PÄIVÄÄN.

Joten yritämme järkevien mahdollisuuksien mukaan aina löytää aikaa liikunnalle. Järjestämme Petrin kanssa kerran vuodessa Lövö Siltajuoksun, jossa juostaan Taalintehtaalta Kasnäsiin reilu 21 kilometriä eli puolimaratonin. Reitti on upea, fiilis on mahtava ja vaikka sen järjestämiseen menee paljon aikaa, vaivaa ja energiaa, niin silti haluamme itsekin osallistua itse juoksuun...joten lähtöaamuna kun muut juoksijat hyvin levänneenä tankkaavat, lämmittelevät ja venyttelevät me juostaan kun päättömät kanat laittamassa viimeiset kyltit tienvarsiin, kerätään sponssikasseja, ihmetellään missä on pokaalit, maalivaate, palkintopalli, mihin kohtaan tulee pöydät ja pomppulinna, toimiiko megafooni, ja vastaillaan viime hetken kyselyihin pääseekö vielä mukaan juoksemaan vai voiko perua kun yhtäkkiä tuli kuume...

Tänä vuonna meillä oli oma Silver Bar -tyttö juoksemassa, eli kansikuvatyttömme Veera osallistui ensimmäistä kertaa puolimaratoniin. Minä olin perinteisesti pukeutunut johonkin hassuun asuun, tänä vuonna olin kissa. Me vitsailtiin että olisko hänen pitänyt olla minun hiireni...

Aika pirteän näköiset mimmit?!